Tämä kirjoitus on osa Eurooppalaisia kokemuksia -kirjoitussarjaani, johon on kerätty havaintoja vuoden 2017 opintomatkaltani. Matkan Ruotsin osuutta tuki Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto.
Kursseja maahanmuuttajille
Isäntäni Göteborgissa oli Cykelframjändetin paikallinen puheenjohtaja Ian Fiddies. Hänen esitteli erinomaisesti pyöräilynedistämisen ruohonjuuritason toimintaan.
Fiddies on ollut vetämässä jo kymmenen vuotta aikuisille tarkoitettuja pyöräilykursseja. Valtaosa osallistujista on maahanmuuttajanaisia, joilla pyöräilyn oppiminen tarjoaa liikkumisen vapauden ja voimaannuttavan kokemuksen. Fiddies on koonnut omat ja muiden kouluttajien kokemukset erinomaiseen kirjaan, Cyklingskursmanualiin, josta meillä Suomessa kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Todennäköisesti ensi vuonna Pyöräliitto julkaiseekin kirjasta suomennetun ja lokalisoidun version.
Viime vuonna noin 100 maahanmuuttaja oppi kurssien avulla pyöräilemään. Göteborgissa kurssit ovat varsin pitkiä; 10 x 2 tuntia. Niillä ehditäänkin pyöräilyn lisäksi oppia liikennesääntöjä ja pyöränhuoltoa. Kurssien loppuvaiheessa jokainen osallistuja voi valita paikallisen pyöräpajan, Cykelköketin, varastoista pyörän ja huoltaa sen käyttökuntoon itselleen Cykelköketin tiloissa ohjaajien opastuksella.
”Kurssi aluksi pyöristä poistetaan polkimet ja lähdetään etsimään tasapainoa. On hyvin tärkeää, etteivät ohjaajat pidä pyörästä kiinni, jotta tasapaino löytyy luontaisesti”, Fiddies kertoo.
Kun tasapaino ja pyörän ohjaus ovat hallussa, laitetaan polkimet takaisin ja ryhdytään harjoittelemaan jarruttamista. Käytössä on yleensä jalkajarrulliset pyörät, joten jarruttamisen oppiminen valmistaa myös polkemiseen. Kun jarrut löytyvät, ryhdytään polkemaan. Lopuksi opetellaan jarruttamista alamäessä ja vauhdin hallintaa eri tilanteissa.
Fiddies kertoo, että lisäksi järjestetään erityisiä pyöräretkiä kursseille osallistuneille, jotta ajotaidot kehittyvät ja itseluottamus pyörän käyttöön vahvistuu:
”Ihmisten pitää saada hyvältä tuntuvaa pyöräilykokemusta ainakin muutaman kilometrin matkalta ennen kuin he uskaltavat lähteä omatoimisesti polkemaan kauemmas”.
Ajatuksena on ollut myös tarjota viimeisellä kerralla mahdollisuus kokeilla Göteborgin kaupunkipyöriä, mutta tämä ei ole onnistunut kaupunkipyöräyhtiön nihkeän suhtautumisen vuoksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, että kaupunkien kannattaa pitää kaupunkipyörät jonkinlaisessa kontrollissaan.
Ian nosti korosti myös kaupunkisuunnittelun merkitystä: ”Tuoreet pyöräilijät kaipaavat kaikkein eniten hyvää infrastruktuuria”.
Cykelköket yhteisöllisen kiertotalouden ytimessä
Cykelköket toimii Göteborgissa matalla kynnyksellä: Kuka tahansa voi tulla pajalle korjaamaan pyöräänsä. Jäseneksi liittymällä saa valita yhden pyörän Cykelköketin varastosta, johon uusia pyöriä saadaan taloyhtiöiltä ja muilta romupyöriä kerääviltä tahoilta.
Fiddies on myös yksi Cykelköketin aktiiveista ja hän korosti vahvasti vanhan korjaamisen mahdollisuuksia. Minulla oli käytössäni Ianin talvipyörä – jostakin halpisrungosta rakennettu kaupunkipyörä – joka rullasi ja toimi kuin unelma. Tämä sai itseni miettimään, että tarvitsenko sittenkään sitä uutta pyörää, vai korjaisinko vain vanhaani.
”Cykelkökettejä on tietojeni mukaan Göteborgissa tällä hetkellä ainakin kuusi. Toiminnan sosiaalinen aspekti on minulle tärkeää: on hienoa nähdä kuinka iloiseksi ihmiset tulevat huollettuaan itselleen toimivan pyörän”, Fiddies kertoo.
Hän korostaa myös omistajuuden merkitystä Cykelkötissä: vaikka aktiivit voisivatkin korjata jonkun pyörän ja antaa sen suoraan eteenpäin, on tärkeää, että pyörän saaja oppii korjaamaan omaa pyöräänsä ja oppii ottamaan siitä vastuuta sekä arvostamaan pyöräänsä. Aktiivit ovat paikalla vain antaakseen neuvoja, jotta ongelmatilanteista päästään eteenpäin. Vastuu tilojen siisteydestä ja toiminnasta yleisestikin on jokaisella tiloja käyttävällä.
