Johtavilla poliitikoilla tuntuu olevan yhtenäinen näkemys, että liikenteen päästöjä vähennetään autokantaa uudistamalla. Tätä samaa laulua on jo laulettu pitkään, mutta silti liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat edelleen 90-luvun alun tasolla.
Sähköautot ovat toki osa päästöjen vähentämisen palettia, mutta keskustelussa unohtuu, että tehokkain ja halvin tapa vähentää liikenteen päästöjä on vähentää autolla ajettuja kilometrejä eli autoilun liikennesuoritetta. Tuijottaminen pelkkään autojen tuottamiin päästöihin kilometriä kohden onkin vienyt liikennepolitiikkaa ilmastopäästöjen osalta harhaan.
Meidän pitää vähentää liikennesuoritetta erityisesti kaupunkiseuduilla, joissa vaihtoehtoja on paljon tarjolla. Potentiaalia on paljon: puolet suomalaisten automatkoista puolet on alle 5 km:n pituisia. Tämä on luontevaa, sillä autoilu on tehty sujuvaksi ja helpoksi massiivisilla infrainvestoinneilla 1950-luvulta lähtien.
Hallitus hyväksyi keväällä kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman. Jos ohjelma toteutuu suunnitellusti, niin vuonna 2030 meillä kuljettaisiin 30 % enemmän jalan ja pyörällä.
Ongelmana on, ettei hallitus ole löytänyt yksimielisyyttä toimenpiteiden rahoituksesta. Jo ensi vuoden budjettiin tarvitaan ehdottomasti oma momentti kuntien kävelyn ja pyöräilyn hankkeiden tukemiseen. Rahat tähän on jo Liikennevirastossa varattu perusväylänpidon rahoituksesta, mutta niiden myöntäminen kunnille on haastavaa jos budjettimomentti puuttuu. Tilanne on absurdi.
Valtio tukee kuntien isoja joukkoliikennehankkeita, joten on erikoista jos kävelylle ja pyöräilylle ei löydy tukea. Siirtymää yksityisautoilusta jalankulkuun ja pyöräilyyn ei tapahdu jos niille osoitettu infra ei ole kunnossa. Jalakulun ja pyöräilyn suosio vaikuttavat merkittävästi myös joukkoliikenteen suosioon. Valtion tuleekin ensi vuonna myös investoida joukkoliikenteen solmukohtien pyöräpysäköinnin parantamiseen. Näin saadaan yhdistettyä pyöräilyn nopeus ja joustavuus lyhyillä matkoilla junien nopeuteen ja mukavuteen pidemmillä matkoilla.
Julkisuudessa päättäjät ovat kovin huolissaan hiilidioksidipäästöistä, mutta rahoitusta kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantamiselle ei haluta myöntää, vaikka hallitus on tehnyt periaatepäätöksen asian edistämisestä. Puheiden sijaan nyt tarvitaan tekoja ja euroja.
Seuraavan hallituksen pitää varata liikenneverkkoihin käytettävistä n. 1,6 miljardista vähintään 100 miljoonaa euroa jalankulun ja pyöräilyn olosuhteiden kehittämiseen. Tämä on varsin vaatimaton summa siihen nähden, että YK suosittelee valtioita käyttämään viidesosan liikennebudjetista kävelyyn ja pyöräilyyn. Jos Suomi noudattaisi suositusta, tulisi nykyisen noin 30 miljoonan euron sijaan käyttää 320 miljoonaa euroa kävelyyn ja pyöräilyyn.
Kuva: Kempeleen Baana, kuvaaja Toni Pallari.
