Tänään julkaistiin lista valtion väylistä, joihin kohdennetaan 600 miljoonaa euron korjausvelkarahoitus.
Tieliikenteen osalta listaa lukiessa ei voi kuin ihmetellä valtion intoa tukea sellunkeittoa – anteeksi biotaloutta – huikeilla summilla. Valtaosaa hankkeista nimittäin perustellaan metsäteollisuuden tarpeilla.
Tämä on hieman erikoista, sillä koko metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta on alle 5 %. Yli 70 % taloudellisesta toiminnasta syntyy palveluista, joita nyt päätetyt väyläinvestoinnit eivät tue, vaikka Liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteessa korostetaan investointien merkitystä kasvulle. LVM:lle kasvu on nähtävästi metsäteollisuuden kasvua.
Palvelualoille tärkeintä on miten sujuvasti, turvallisesti ja työkykyä ylläpitäen työntekijä pääsee työpaikalleen. Pyöräily on kustannustehokkain tapa hoitaa lyhyet ja keskipitkät työmatkat. Nyt esitetyistä 188 tiehankkeesta vain kahdessa on mukana kevyen liikenteen väylien kehittämistä!
Valtion verkkoon kuuluu paljon pyöräteitä, joiden laatua voitaisiin merkittävästi nostaa. Usein nämä pyörätiet ovat jo alunperinkin tehty surkeasti: pyöräilijä joutuu polkemaan mäkiä ylös ja alas routavaurioisella ja kapealla reitillä. Näitä reittejä ei nyt päätetty korjata, vaikka niiden merkitys työ- ja koulumatkaliikenteessä on suuri.
Liikennevirastosta lupailtiin minulle, että pyöräily- ja kävelyhankkeita voidaan ottaa mukaan ohjelmaan. Kummassa päässä vika sitten lienee, ELYissä vai Liikenneviratossa, ettei kahta hanketta enempää ole mukana.
Joka tapauksessa tilanne on erittäin huolestuttava. Valtion liikenneviranomaiset näkevät liikenteenä vain motorisoidun, erityisesti raskaan, liikenteen. Pyöräilyn ja kävelyn oloja ei näköjään haluta kehittää, vaikka niiden merkitys taloudelle on erittäin suuri. Vinkkejä ideoita ELY:jen ja Liikennevirasto väki olisi voinut ottaa vaikkapa Liikenneviraston omasta ohjeesta.
Liikenneturvallisuuden parannukset jäävät hämärän peittoon
Nyt esitetystä listasta ei käy selville miten hankkeissa tarkalleen parannetaan liikenneturvallisuutta. Lähinnä esillä on väylien leventäminen ”turvallisemmaksi”. Pyöräiljän ja jalankulkijan näkökulmasta leveä tie on yleensä vaarallinen, sillä niillä myös ajonopeudet ovat suuria.
Esimerkiksi turhien suojateiden poistosta, liikenteen rauhoittamisesta, väylien kaventamisesta turvallisemmaksi pyöräilijöille ja kävelijöille tai pyöräteiden geometrian parantamisesta ei puhuta mitään.
Samaan aikaan meillä sattuu kuolemaanjohtavia onnettomuuksia paikoissa, jotka on tehty vaarallisiksi. Esimerkistä käy Ylöjärvellä viime syksynä sattunut tapaus, jossa pyöräilevä koululainen kuoli suojatiellä. Kyseissä paikassa suojatie heikentää turvallisuutta. Asia myös tiedetään Pirkanmaan ELY:ssä, mutta rahaa suojatien poistoon ei kuulemma ole.
Nyt rahaa olisi, mutta sitä ei käytetä kaikkein heikompien aseman parantamiseen, vaan rekkaliikenteen keskinopeuden kasvattamiseen.
Kirjoittaja työskentelee palvelualalla, omistaa metsää ja on Metsäliitto osk:n jäsen.
