Pariisissa sovittiin ihmiskunnan ja maapallon kannalta äärimmäisen tärkeistä asioista ilmastosopimuksessa. Nyt Suomessakin alkaa työ sopimuksen täytäntöönpanossa.
Liikenne aiheuttaa Suomessa viidenneksen päästöistä. Sen päästöt ovat tasaantuneet noin 12 miljoonan hiilidioksidiekvivalentin tonnin tasolle. Henkilöautoilun osuus Suomen liikenteen kokonaispäästöistä on noin 45 %.
Päästöongelmaa eivät ratkaise vähäpäästöisemmät autot tai edes sähköautot, sillä niidenkin käyttöenergia on tuotettava tavalla tai toisella. Eikä robottiautot, jotka voivat pahimmillaan jopa lisätä liikenteen määrää – ja siihen käytettävää energiaa. Ministeri Bernerin ajama autokannan uudistaminen ei ole ratkaisu mihinkään muuhun kuin autokaupan kannattavuuteen.
Polkupyörä sen sijaan on täysin päästötön vaihtoehto kaupunkiliikenteeseen. Pyörillä voidaan ratkaista kaupunkien liikenne ympärivuotisesti tehokkaasti ja edullisesti, myös Suomen oloissa. Tämän osoittavat lukuisten kaupunkien esimerkit ympäri maailmaa ja kotimaisista kaupungeistakin Oulu ja Joensuu, joissa talvella pyöräillään moninkertaisesti vaikkapa Helsinkiin nähden.
Suomessa potentiaalia on erityisesti 3–5 kilometrin matkoilla, joista 65 % tehdään henkilöautoilla ja vain 8 % pyörällä. Pidemmille matkoille sopii taas sähköavusteinen pyörä, joita Suomessa on vielä toistaiseksi hyvin vähän verrattuna vaikka Hollantiin, jossa niitä on käytössä jo yli miljoona.
Kansalaisen pitää kokea pyöräily sujuvaksi, helpoksi ja nopeaksi. Merkittävin pyöräilyn suosioon vaikuttava tekijä on siis infrastruktuuri. Sen kehittämiseen pitäisikin nyt Suomessa keskittyä – nyt pyöräily on jätetty valtion puolelta oman onnensa nojaan.
Valtio käyttää yli miljardi euroa vuosittain liikenteeseen. Pyöräilyyn ja kävelyyn tästä käytetään noin 20-40 miljoonaa euroa.
Valtion tulisikin tukea kuntia pyöräilyhankkeissa. Liikennevirasto tulee käyttää ensi vuonna vähintään 15 miljoonaa euroa pyöräilyn edistämiseen kuntien kautta siten, että valtionosuus olisi enintään 30 % kunnan pyöräily- ja kävelybudjetista.
Jos kunnat käyttäisivät varat Helsingin baanaverkon kaltaisiin huippuväyliin, voitaisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana saada jopa 115 miljoonan euron hyödyt: laadukas infrastruktuuri lisäisi pyöräilyä, joka taas parantaisi kansanterveyttä ja ilmanlaatua sekä vähentäisi ilmastopäästöjä. Väylien parantuessa myös onnettomuudet vähenevät ja matka-ajat lyhenevät.
Vertailuksi päästöjen vähentämisen kannalta erittäin tehottomaan autojen romutuspalkkioon käytettiin tänä vuonna 8 miljoonaa euroa. Autokauppiaat varmasti tästä kiittivät, mutta ilmasto tai kansanterveys eivät.
Suomessa on myös käynnissä 10 miljoonan hanke sähköautoilulle. Vastaava hanke sähköavusteisen pyöräilyn edistämiseksi olisi paljon tuottoisampi. Toivottavasti sellainen nähdään lähivuosina.
Lisäksi pyörän hankintaan voitaisiin tukea tuloveron vähennyksiä. Näin toimitaan mm. Hollannissa ja Irlannissa.
Nykyisessä taloustilanteessa olisi äärimmäisen tärkeää tehdä mahdollisimman tuottoisia investointeja, jotka johtavat vähähiiliseen yhteiskuntaan. Pyöräily on kaupunkiliikenteen ylivoimaisesti kustannustehokkain ratkaisu yhteiskunnalle. Nyt onkin aika vaihtaa isommalle vaihteelle ja tehdä Suomesta todellinen pyöräilymaa.
