Tampereella tehtiin 2014-2016 mielenkiintoinen tutkimus pyöräilynedistämisestä ja toimenpiteiden vaikutuksista.
Helsingin Sanomat uutisoi tutkimuksen tuloksista 13.6.2019 otsikolla “Tamperelaisille tarjottiin kaikki mahdollinen tuki, jotta he alkaisivat pyöräillä työmatkojaan, mutta mikään ei muuttunut.”
Otsikossa on kaksi virhettä. Tamperelaisille tarjottiin todellisuudessa hyvin vähän tukea ja silti pyöräliikenteen määrä tutkitulla alueella kasvoi 20 %.
Virheet eivät ole tutkijoiden, joiden ainoa tutkimustulos on, että edistämistoimenpiteet lisäsivät työntekijöiden aikeita aloittaa tai lisätä työmatkapyöräilyä. Tutkimuksen tekijät eivät siis väitä, että edistämistoimenpiteet olisivat turhia eivätkä lisäisi työmatkapyöräilyä. (1) Tämä virheellinen johtopäätös on toimituksen.
Sami Sundell on tehnyt ansiokkaan analyysin tutkimuksesta, tässä muutamia poimintoja. Luettavuuden takia alkuperäisen tutkimustekstin otteet on koottu kirjoituksen loppuun.
Suunnitellut parannukset pyöräliikenteen ja kävelyn infraan tutkimusalueella viivästyivät vuodella ja valmistuivat vasta kaksi(!) kuukautta ennen tutkimuksen päättymistä. Tutkimuksen kohteille ei myöskään mitenkään tiedotettu parannusten valmistumisesta. (2)
Valtaosassa tutkituista organisaatioista on ollut käynnissä YT:t tai muita taloudellisia vaikeuksia. Tutkimuksesta on pudonnut melkein puolet henkilöistä pois. Irtisanomiset eivät yleisen elämänkokemuksen mukaan ole kovin otollinen aika vielä lisää henkisesti kuormittaville elämänmuutoksille. (3)
Työpaikoilla tapahtuvaan informointi- ja valistustoimintaan ei ollut varattu riittävästi rahaa tai henkilöitä, joten toimenpiteet jäivät vähäisiksi. Tutkimuksen jälkeen vajaa puolet työntekijöistä ei edes ole huomannut, että mitään pyöräilyn edistämistä olisi työpaikalla tapahtunut. (4)
Tutkimukseen valikoituneet henkilöt olivat jo lähtötilanteessa varsin aktiivisia työmatkapyöräilijöitä, ensimmäisen vaiheen tutkimukseen osallistuneista 19 % pyöräili töihin jo valmiiksi. Vertailun vuoksi pyöräilyn osuus työmatkoista Tampereella on tällä hetkellä 10-11 %. Vuoden 2030 tavoite on 15%. Olisiko pyöräilyä edistävään tutkimukseen kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa valita sellaisia työpaikkoja, joissa on keskimääräinen tai sitä heikompi pyöräilyaktiivisuus?
Hyvää on tietysti se, että parantuneet pyöräväylät lisäsivät pyöräliikenteen määrää peräti 20 prosenttia. Eli lisää parempia väyliä, niin pyörällä liikkuminen lisääntyy Tampereellakin. Build it and they will come!
Janne Takala, puheenjohtaja
Aittasalo Minna et al. “Socio-Ecological Natural Experiment with Randomized Controlled Trial to Promote Active Commuting to Work: Process Evaluation, Behavioral Impacts, and Changes in the Use and Quality of Walking and Cycling Paths”
(1) To conclude, the intervention facilitated employees’ motivation for ACW, which is the first step towards behavior change.
(2) In Phase 1, the baseline measurements were conducted in autumn 2014 and Spring 2015 (M1). In Phase 1, the improvements of the main walking and cycling path within the area were planned to be ready in Fall 2015. However, they were delayed by one year and completed in Fall 2016. As the follow-up measurements (M2) were due in the same fall, the exposure time to environmental improvements shrank from six months to the maximum of two months, depending on the workplace.
Furthermore, as no parallel strategies were implemented to increase employees’ awareness of the improvements, the exposure time may have been too short for behavioral change, even among the most compliant employees.
(3) Thirdly, one half of the workplaces (5/11) in Phase 1 and practically all workplaces (4/5) in Phase 2 went through economic problems and workforce adjustments during the study, which inevitably reduced workplaces’ and employees’ interest towards ACW promotion and study participation. This especially compromised the analysis of change, which required repeated responses from the same participants, and may have led to selection bias and weaker generalizability of the findings.
(4) Finally, in Phase 2, most internal teams in EXP named lack of money and staff as major obstacles for implementing actions to promote ACW. As a result, the actions most commonly selected were the ones that were easy and cheap to carry out, such as e-mails and wall posters. Thus, despite of the large number of actions implemented, they may not have been diverse and multilevel enough to bear fruit.
After social and behavioral strategies in Phase 2 (M3) the employees were asked whether they had acknowledged actions to promote ACW in their workplaces. Of those responding to the question (n = 378), 55% reported that they had noticed some actions.