Joululahjapolitiikkaa Arkadianmäellä – pyöräliikenteen rahoitus on rikki

Valtiovarainvaliokunta lisäsi budjettiin noin 40 miljoonaa euroa niin sanottua jakovaraa, josta liikenneinfra sai yli puolet. Kävelyn ja pyöräilyn osalta lopputulos on nurinkurinen: poliittisesti kohdennettu hankerahoitus ylittää varsinaisen, strategisen investointituen selvästi.

Joulupukki saapui Arkadianmäelle tänä vuonna etuajassa. Säkissä ei kuitenkaan ollut pitkän aikavälin suunnitelmaa, vaan pussillinen pikavoittoja. Valtion vuoden 2026 talousarvio paljastaa, miten Suomi on siirtynyt pyöräilyn edistämisessä strategisesta kehittämisestä joululahjojen varaan. Rahaa kyllä löytyy, mutta se jaetaan sattumanvaraisesti ja ilman ennakoitavaa kokonaisuutta.

Vuonna 2026 hallitus varaa kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmaan kuntien katuverkolle kolme miljoonaa euroa. Vuonna 2027 ei euroakaan. Samalla valtiovarainvaliokunta osoittaa valtion tieverkolle kävelyn ja pyöräilyn hankkeisiin 4,5 miljoonaa euroa joululahjarahaa poliittisena jakovarana.

Poliittisesti jaettavaa rahaa on siis noin 50 prosenttia enemmän kuin pitkäjänteiseen investointiohjelmaan varattua perusrahoitusta.

Kyse ei ole yksittäisestä budjettiteknisestä yksityiskohdasta, vaan rakenteellisesta vinoumasta. Kun vuosien 2026 ja 2027 rahoitus on niputettu yhteen vuodelle 2026, jäävät kävelyn ja pyöräilyn investoinnit vuonna 2027 käytännössä kokonaan eduskunnan jakovaran varaan.

Rahaa on budjetissa – mutta väärässä paikassa

Ongelman ydin on yksinkertainen: hallitus leikkaa sieltä missä tarve on suurin, ja paikkaa tilannetta joululahjarahoilla toisaalla.

Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman valtionavustus on rajattu kuntien katuverkolle. Tämä on strategisesti perusteltua, sillä valtaosa kaikista kävely- ja pyörämatkoista tehdään nimenomaan kuntien hallinnoimilla kaduilla. Käytännössä kunnat hakevat Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta avustusta omille hankkeilleen.

Järjestelmä on toimiva ja kannustaa pitkäjänteisyyteen. Rahoitus on kilpailtua, perustuu kuntien laatimiin edistämisohjelmiin ja verkkosuunnitelmiin, sekä edellyttää kunniltakin merkittävää omaa rahoitusosuutta. Ongelmana ei ole malli, vaan mittakaava.

Valtakunnallisessa Liikenne 12 -suunnitelmassa näiden avustusten tavoitetasoksi määriteltiin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt jäljellä on kolme miljoonaa – ja vuonna 2027 pyöreä nolla.

Valtion tieverkko toimii eri logiikalla. Maantiet ovat ELY-keskusten vastuulla ja niiden rahoituksesta vastaa Väylävirasto. Kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen myös valtion teillä on perusteltua eikä ongelma sinänsä ole siinä.

Ristiriita syntyy siitä, että samalla kun kuntien strateginen rahoitus ajetaan minimiin, kaikki kävelyn ja pyöräilyn rahoitus ohjautuu valtion tieverkolle.

Väyläviraston pienet infrahankkeet – joihin sisältyy paljon jalankulun ja pyöräliikenteen kohteita – ovatkin muodostuneet harvinaiseksi valonpilkahdukseksi muuten synkässä kokonaiskuvassa. Ne eivät kuitenkaan voi korvata kunnille suunnattua, ennakoitavaa investointiohjelmaa.

Pyöräliikenteen ja jalankulun rahoitus Väylävirastossa

Kuva: Väylävirasto

Pistemäistä parantamista vailla kokonaisuutta

Valtiovarainvaliokunta kohdisti 4,5 miljoonaa euroa 13 kävelyn ja pyöräilyn hankkeeseen valtion tieverkolla. Suurin osa rahoituksesta menee rakennus- ja perusparannushankkeisiin, loput suunnitteluun.

Monet hankkeista ovat perusteltuja ja tarpeellisia. Ongelma ei ole yksittäisissä kohteissa, vaan tavassa, jolla niihin päädytään. Kun rahoitus riippuu vuosittaisesta poliittisesta jakovarasta, kokonaiskuva katoaa. Kunnat ja ELY-keskukset eivät voi suunnitella useamman vuoden kokonaisuuksia, jos rahoituksen jatkuvuudesta ei ole mitään varmuutta.

Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita ei rakenneta kerralla, vaan johdonmukaisella työllä vuosien aikana. Joululahjamalli ei tätä mahdollista.

Investointiohjelma sivuraiteella

Valtion kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma on rakennettu nimenomaan pitkäjänteistä, kustannustehokasta ja laadukasta kehittämistä varten. Nyt sen rahoitustaso on ajettu niin alas, että rahoitushaku järjestetään vain joka toinen vuosi – ja vuonna 2027 ei jaeta mitään.

Tilanne on niin ongelmallinen, että valtiovarainvaliokunta toteaa sen itse poikkeuksellisen suoraan: nykyinen rahoitustaso johtaa hitaaseen ja pistemäiseen kehittämiseen eikä mahdollista vaikutuksiltaan merkittäviä hankkeita. Tämä ei valiokunnan mukaan palvele hallitusohjelman tavoitteita lisätä fyysistä aktiivisuutta tai parantaa liikennejärjestelmän tehokkuutta.

Oppositio on asiasta harvinaisen yksimielinen. SDP, Keskusta, Vihreät ja Vasemmistoliitto vaativat rahoituksen korottamista, osa merkittävästi. Keskusta ja Vasemmistoliitto esittivät yli 25 miljoonan euron lisäyksiä. Keskusta esitti lisäksi muutoksia, joilla rahoitusta voitaisiin käyttää joustavammin myös valtion tieverkolla.

Ongelma ei ole raha, vaan politiikanteon tapa

Kävelyn ja pyöräilyn rahoituksen ongelma ei ole rahapula. Ongelma on rahoituksen tapa.

Joululahjaraha on helppo ja poliittisesti näkyvä keino reagoida paikallisiin toiveisiin. Pysyvä investointiohjelma on tylsempi: se vaatii sitoutumista, ennakointia ja päätöksiä, joiden hyödyt näkyvät vasta vuosien päästä. Mutta juuri siksi investointiohjelma on välttämätön.

Ilman pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoituskehystä kävelyn ja pyöräilyn edistäminen jää improvisaatioksi. Se ei ole liikennepolitiikkaa, vaan tilapäisratkaisujen ketju, joka toistuu vuodesta toiseen.

Martti Tulenheimo
Kirjoittaja on Pyöräliiton vaikuttamistyön päällikkö