Lähestyvä koulujen alku tuo sadat tuhannet lapset ja nuoret liikenteeseen. Koululaiselle kertyy lukuvuoden aikana lähes 400 matkaa koulun ja kodin välillä, joista jokainen voi olla tärkeä osa päivittäistä liikuntaa. Pyöräliitto muistuttaa, että aikuisilla on vastuu liikunnallisen elämäntavan roolimalleina ja turvallisen liikenneympäristön rakentajina.
Aktiivisten koulumatkojen tärkeys korostuu koko ajan, sillä vain noin kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Koulu- ja työmatkapyöräilyn edistäminen on myös osa Petteri Orpon hallituksen Suomi Liikkeelle -ohjelman keinovalikoimaa, jonka tavoitteena on torjua liikkumattomuuden haittoja.
Vaikka etenkin alakouluikäiset lapset pyöräilevät ja kävelevät kouluun ahkerasti, ikäryhmittäin tarkasteltuna vain noin puolet alakoululaisista ja alle viidennes yläkoululaisista liikkuu tarpeeksi, eikä kehitys ole vuosiin liikahtanut merkittävästi parempaan suuntaan. Valtakunnallisesti noin 40 prosentilla oppilaista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka voi vaikeuttaa arjessa jaksamista.
Jotta liikunta vakiintuisi osaksi elämäntapaa, kannattaa arjen liikuntatottumuksista pitää kiinni. Koulumatkojen arvokkuus piilee siinä, että ne voivat kerryttää viikkoon monta tuntia rentoa liikuntaa, jota varten ei tarvitse erikseen järjestellä aikaa tai harrastuskyytejä. Pyöräily on lasten ja nuorten suosituimpia liikuntamuotoja, ja kävelyn ja pyöräilyn väylät heidän eniten käyttämiään liikuntapaikkoja. Matkan ei tarvitse olla pitkä tuottaakseen paljon hyötyä.
“Jo kolmen kilometrin mittaisen edestakaisen koulumatkan kävely tai pyöräily voi tuottaa noin 40–60 prosenttia päivittäisestä kestävyysliikuntasuosituksesta”, sanoo kehittämispäällikkö Sanna Ojajärvi Pyöräilykuntien verkostosta.
Isommatkin kaipaavat kannustusta
Ojajärvi muistuttaa, että myös – ja varsinkin – vanhemmat lapset kaipaavat kannustusta aktiivisiin koulumatkoihin. Yläkouluissa alle viiden kilometrin koulumatkat kuljetaan hyvin aktiivisesti vielä 7. luokalla (78 prosenttia kävellen tai pyöräillen), mutta määrä laskee selvästi 9. luokalla (59 prosenttia).
“Lasten ja nuorten mukaan koulut kannustavat aktiivisiin koulumatkoihin useimmin nuorimpia ikäluokkia. Kaikenikäiset nuoret kulkisivat useammin kouluun aktiivisesti, jos koulussa kannustetaan kulkemaan koulumatkat kävellen tai pyörällä”, Ojajärvi sanoo.
“Hyviä kannustuskeinoja voisivat olla koulun henkilökunnan oma esimerkki ja vanhempainilloissa käydyt keskustelut henkilöautolla tapahtuvan saattoliikenteen vähentämiseksi. Jotta pyöräilystä tulisi arkipäiväisempää, koulupäivän aikaiset siirtymiset kirjastoon, urheilukentälle, museoon tai retkille olisi hyvä tehdä pyörällä. Monissa kouluissa näin onkin”.
Vanhemmat voivat kantaa kortensa kekoon vaikkapa pyöräilemällä töihin. Jos vanhemmat taittavat työmatkansa lihasvoimin, niin tekevät todennäköisemmin myös heidän lapsensa. Töihin pyöräilevä vanhempi tekee samalla palveluksen omallekin hyvinvoinnilleen.
Erityinen vastuu aikuisilla on järjestää lapsille turvalliset ja mukavat liikenneolosuhteet. Vielä viime vuosina joissain kouluissa on suositeltu välttämään koulumatkojen pyöräilyä yleensä vetoamalla pyöräilyn oletettuihin riskeihin, vaikka kouluun pyöräily ja kävely on tutkitusti turvallista ja päätös koululaisen kulkutavasta kuuluu huoltajalle.
Paremmin kouluympäristöjen turvallisuutta parantaisi autoliikenteen rauhoittaminen ja valvominen: Liikenneturvan vuonna 2022 tekemän seurannan mukaan vähemmän kuin viidennes autoilijoista ajoi koulujen läheisyydessä nopeusrajoitusten mukaan.
Hauskanpito hyötykäyttöön
Suomi ei kamppaile liikkumattomuutta vastaan yksin. Myös Ruotsissa pähkäillään, kuinka lapset ja nuoret saataisiin liikkeelle.
“Aktiivisten koulumatkojen osuus on vähentynyt Ruotsissa merkittävästi viime vuosikymmeninä ja juuttunut huolestuttavan alas. Tällä hetkellä 6–15 -vuotiaista lapsista ja nuorista kävelee tai pyöräilee kouluun talvella 48 prosenttia ja kesäaikaan 57 prosenttia”, kertoo apulaisprofessori Anna-Karin Lindqvist Luulajan teknillisestä yliopistosta.
Ruotsin ongelmia voitaisiin Suomessa ehkäistä satsaamalla turvallisiin pyöräilyn ja jalankulun väyliin. Suurin yksittäinen syy aktiivisten koulumatkojen vähenemiselle Ruotsissa on nimittäin kokemus turvattomuudesta: Vanhempien huoli liikenteen vaaroista on kasvanut viime vuosina, ja jopa 48 prosenttia vanhemmista kokee lastensa koulumatkan turvattomaksi muun liikenteen vuoksi.
Ennen kaikkea lasten pitää itse löytää liikunnan kipinä. Lindqvistin johtamassa tutkimushankkeessa on huomattu esimerkiksi kilometrikisojen kaltaisten pelien innostavan koululaisia kävelemään ja pyöräilemään. Tärkeintä on valita kannustimet lasten omilla ehdoilla ja valjastaa nuorten energia muutoksen käyttövoimaksi.
“Pitkän aikavälin terveyshyödyt eivät motivoi lapsia. Heitä innostavat hauskat asiat tässä hetkessä sekä ympäristöystävällinen toiminta. Lapsilla on oikeus liikkua, ja monet lapset haluaisivat pyöräillä enemmän kuin voivat ja saavat. Jos vanhemmat epäröivät, siitä pääsee yli hyödyntämällä lasten innostuneisuutta”, Lindqvist toteaa.
Ideoita ja aineistoja lasten pyöräilykasvatukseen löytyy Pyöräliiton verkkosivuilta.