Suomalaisten liikkumistapoja- ja tottumuksia on aiemmin kerätty tietoa noin joka kuudes vuosi Henkilöliikennetutkimuksessa (HLT). Vuoden 2022 syksyllä kerättiin ensi kertaa aineisto välitutkimukseen, jotta liikenteen muutoksia voidaan seurata tiiviimmin.

Välitutkimusten tarve syntyi erityisesti liikenteen päästöjen ja kulkutapojen muutostavoitteista ja niiden seurannasta. On sattumaa, että ensimmäinen välitutkimus tehtii juuri liikkumista mullistaneen koronapandemian päätyttyä syksyllä 2022. Vuonna 2021 tehdyn laajemman tutkimuksen tulkintaan liittyi hyvin paljon epävarmuuksia johtuen tuolloin käynnissä olleesta pandemista. Nyt julkaistu syksyn 2022 tutkimus antaa viitteitä pandemian aiheuttamien muutosten pysyvyydestä.

Toisaalta syksyllä 2022 uutena vaikuttavana ilmiönä oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen aiheuttama energian hinnan nousu. Tällä oli vaikutusta myös liikkumiseen. Mutta syksyn 2022 muutokset verrattuna vuoteen 2016 ovat niin merkittäviä, että uskon niiden selittyvän enemmän koronan kuin Ukrainan sodan aiheuttamilla muutoksilla. Uusi välitutkimus tehdään tänä syksynä ja sen tulokset saadaan ensi vuonna.

Liikennesuorite vähentynyt ja liikkuminen muuttunut kestävämmäksi

Tutkimuksen tekoaikaan syksyllä 2022 ei Suomessa ollut voimassa enää mitään koronapandemiaan liittyviä rajoituksia. Koronarajoituksista luovuttiin kokonaan maaliskuun alussa 2022. Tartuntatautilain mukaiset, esimerkiksi tapahtumia, asiakastiloja ja ravintoloita koskeneet väliaikaiset velvoitteet päättyivät kesäkuussa 2022.

Syksyn 2022 tuloksia voidaan siis tulkita “uuden normaalin” tuloksina. Pidän itse tuloksia hätkähdyttävinä: “Vuoden 2022 syksyllä suomalaiset tekivät vuorokaudessa keskimäärin 2,3 matkaa ja liikkuivat näillä matkoillaan 34 kilometriä. Päivittäisten matkojen määrä (matkaluku, matkaa/hlö/vrk) ja niillä kuljettu matka (matkasuorite, km/hlö/vrk) olivat samaa suuruusluokkaa kuin syksyllä 2021, mutta merkittävästi pienemmät kuin syksyllä vuonna 2016. Tuolloin matkaluku oli 2,9 matkaa päivässä ja matkasuorite 40 kilometriä päivässä.”

Jo vuosikymmeniä suomalaiset ovat tehneet noin 2,9 matkaa vuorokaudessa. Matkasuorite ja erityisesti autolla tehtävien matkojen osuus ovat kasvaneet henkilöliikennetutkimuksesta toiseen. Nyt suoritteen, matkaluvun ja autoilun suosion kasvu näyttävät viimeinkin taittuneen.

Vuoden 2022 tuloksista selviää, että joukkoliikenne on palautunut koronakuopasta ja erityisesti junaliikenteen suosio on noussut. Syksyllä 2022 kaikista matkoista 58 % tehtiin henkilöautolla joko kuljettajana tai matkustajana (vuonna 2016 60 % ja 2021 62 %). Jalan tehtiin 22 % matkoista (2016 ja 2021 21 %), joukkoliikenteellä 9 % (2016 8 % ja 2021 7 %) ja pyörällä 9 % (2016 ja 2021 8 %). Myös suoritekilometreissä autoilun osuus on vähentynyt ja kestävien kulkutapojen kasvanut. Raideliikenteen osuus suoritteesta on tuplaantunut. 

Tämä on historiallinen suunnanmuutos, sillä autoilun osuus matkoista ja suoritteesta on kasvanut vuosikymmenestä toiseen – pitkälti autoliikennettä suosineen politiikan vuoksi. Alkavatko panostukset pyöräliikenteeseen ja joukkoliikenteeseen näkymään koronan vauhdittamien muutosten myötä?

Toisaalta muutos ei ole vielä iso. Vielä vuoden 2005 henkilöliikennetutkimuksessa autoilun kulkutapaosuus oli tuo 58 %, eli sama kuin viime syksynä. Vuoden 1999 tutkimuksessa osuus oli 54 %. Täysin vertailtavia tutkimukset eivät tosin ole, sillä tutkimusmenetelmissä on tapahtunut vuosien varrella muutoksia. 

Yhä isompi osa ei tee yhtään matkaa päivässä

Henkilöliikennetutkimuksessa liikkumattomuudella tarkoitetaan sitä, ettei henkilö tee tutkimuspäivänä yhtään matkaa. Korona kasvatti hieman liikkumattomien osuutta, mutta näyttäisi siltä, että vuonna 2022 liikkumattomien osuus kasvoi vielä enemmän.

Syksyllä 2022 tutkimuspäivän aikana liikkumattomia oli suomalaisista 23 %. 65-74-vuotiailla osuus oli lähes 40 prosenttia ja 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä liikkumattomia oli 49 %.

Tutkimus myös paljastaa minkätyyppisistä matkoja suomalaiset ovat vähentäneet: vierailuja, ostos- ja asiointimatkoja sekä muita vapaa-aikaan liittyviä matkoja. 

Olen näistä tiedoista huolestunut. Vaikuttaa siltä, että koronan myötä suomalaiset ovat yhä enemmän kotonaan, eivät käy toistensa luona eivätkä osallistu niin aktiivisesti vapaa-ajan toimintaan. Yksinäisyyden kasvusta onkin jo tehty tutkimuksia. Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia tällä muutoksella on?

Ostos- ja asiointimatkojen vähentyminen ei ole yllätys, sillä yhä useammin nämä asiat hoidetaan verkossa. Tämä onkin juurisyy kaupunkikeskustojen ja kauppakeskusten kuihtumiseen – ei jalankulun tai pyöräliikenteen olosuhteiden kehittäminen.

Ehkä hieman yllättäen työpaikan ja kodin välisten matkojen määrä on pysynyt ennallaan etätyön lisääntymisestä huolimatta. Työpäivän aikana tehtävät työasiamatkat ovat sen sijaan selvästi vähentyneet. Niiden suoritekilometrit ovat puolittuneet vuodesta 2016. Kaupparatsut hoitanevat asiakaspalaverit yhä useammin etänä. Toisaalta on hyvä muistaa, että ⅔ työssäkäyvistä ei tee etätöitä lainkaan.

Ollaanko kestävän liikenteen tavoitteita saavuttamassa?

Suomessa on linjattu, että jalan ja pyörällä tehtävien matkojen määrän tulisi kasvaa 30 prosentilla vuosien 2016-2030 välillä. Nyt ollaan tämän kauden puolivälissä ja erittäin huonolta näyttää: pyörällä tehtyjen matkojen määrä on vuoden 2016 0,24 matkasta/hlö/vrk tippunut 0,21 matkaan vuonna 2022 ja kävellen tehtyjen matkojen määrä 0,61 matkasta/hlö/vrk 0,51 matkaan. Pyöräliikenteen matkamäärä on siis vähentynyt 12,5 prosentilla ja jalankulun 16,4 prosentilla. Positiivisena voi pitää kuitenkin sitä, että autolla tehtävät matkat ovat vähentyneet vielä enemmän: 22,2 prosenttia. 

Myös kilometrisuoritteessa suhteellisesti eniten on vähentynyt autoilu.

On kuitenkin selvää, ettei Suomi ole saavuttamassa jalankulun ja pyöräliikenteen tavoitteitaan. Eikä myöskään liikenteen päästövähennystavoitteita. Nyt tarvitaankin kestävän liikenteen reformia, jossa investoinnit kohdistetaan kestäviin liikennemuotoihin ja kannustimia auton käytölle vähennetään esimerkiksi kodin ja työpaikan välisiä matkoja koskevaa matkakuluvähennystä muuttamalla. 

Tämä olisi kansantaloudelle merkittävää, sillä arkiliikunnan vähentyminen on erittäin iso ongelma, josta aiheutuu massiiviset kulut sotesektorilla.