Talvi ei ole este pyöräilylle, eikä kovankaan pakkasen takia tarvitse jättää pyörää talliin. Tärkeää on kuitenkin liikkua oman terveytensä ehdoilla luonnonoloja kunnioittaen ja huolehtia ylleen asianmukaiset vaatteet ja varusteet. Poimi tästä vinkit, joiden avulla voit nauttia pyöräilystä elohopean vajotessa hyytäviin lukemiin.

Oikea ja tarkoituksenmukainen vaatetusratkaisu riippuu paljon siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa aiot pyöräillä: Onko kyseessä arkiajoa vai kuntoliikuntaa, keventääkö sähköpyörän avustus menoa, ajatko paksurenkaisella maasturilla vai onko allasi yksivaihteinen konkeli, onko matka pitkä tai reitti mäkinen, millaista syketasoa aiot pitää yllä, kuinka paljon pakkasta ulkona on ja onko odotettavissa tuulta tai lumituiskua. 

Suhtaudu pakkaseen kunnioittaen ja huomioi, että kylmänkestävyys on osittain yksilöllistä. Tunnet itse parhaiten oman sietokykysi rajat, mieltymyksesi ja mukavuudenhalusi sekä esimerkiksi sen, kuinka herkästi hikoilet. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mitä vaatteita ja miten paljon päälle kannattaa pukea. Kokeile erilaisia pukeutumisratkaisuja lyhyillä ajeluilla lähellä kotia erilaisissa sääolosuhteissa, tarkkaillen samalla ihon, kehon ja mielen tuntemuksia.  

Varusteista yleisesti

Talvellakin arkiajossa pärjää arkivaatteilla, mutta jos aiot nauttia vauhdin hurmasta lumisilla poluilla tai muhkuraisilla ulkoilureiteillä, ovat urheilulliset ja hengittävät vaatteet parempi valinta. Pyöräkaupoista saat takuulla pakkaspyöräilyyn optimoituja vaatteita, vaikka kannattaakin huomioda, että ulkomaalaisten valmistajien ”extreme cold weather” ei välttämättä tarkoita Suomen oloissa mietoa pikkupakkasta hurjempaa kylmyyttä. Urheiluliikkeissä kannattaa tarkistaa pyöräilyosaston lisäksi laajat hiihtovaatteiden valikoimat, jotka ovat usein varsin sopivia pyöräilyyn. Kuten pyöräilyssä, myös hiihtäessä tulee pärjätä viiman ja pakkasen kanssa myös silloin, kun syke kohoaa ja keho hikoilee.

Kun pakkanen on kova, prioriteettilistalla ykkösenä on lämpimänä pysyminen. Tyylikäs ulkonäkö on palellessa laiha lohtu, ja talvella toki muutenkin on enimmäkseen pimeää, jolloin kukaan ei näe millaisissa kamppeissa viiletät menemään. Unohda siis niin sanottu skeneuskottavuus ja tyylipisteet: Rautakaupoista löytää edullisesti ulkona työskentelyyn tarkoitettuja kamppeita, jotka torjuvat niin kosteuden, viiman kuin kylmyydenkin ja sopivat näin ollen mainiosti pyöräilyyn. Myös armeijan ylijäämätavara tarjoaa monesti halvan, toimivan ja kulutusta kestävän ratkaisun rankkoihin sääoloihin.

Kokonaan vedenpitäviin vaatteisiin kannattaa suhtautua pakkasella harkiten. Pakkasella vesisade tai märkä lumi eivät ole ongelma, ja edes laadukas kuoritakki ei yleensä hengitä niin hyvin, etteikö sen sisälle muodostuisi reippaillessa kosteutta, joka puolestaan on pakkasen kanssa huono ja jopa vaarallinen yhdistelmä. Etenkin painava reppu hautoo nopeasti märän läikän selkään, mikä jäähtyessään tuntuu kurjalta.

Jalat ja varpaat

Talvipyöräilykenkiin valitaan monesti 1-2 kokonumeroa tavallista suurempi koko, jotta sisään mahtuu paksumpi sukka ja varpaita mahtuu liikuttelemaan. Ahtaassa kengässä jalka palelee. 

Monet antavat lukkopolkimille talviloman kahdesta syystä: Pyöräilykenkien pohjiin asennettavat metalliset klossit johtavat kylmyyden polkimesta kengän pohjan kautta jalkaan, minkä lisäksi polkimen ja kengän väliin pakkautuva lumi ja jää vaikeuttavat klossin kiinnitystä. Talvella voikin olla hyvä valinta vaihtaa lattamallisiin avopolkimiin, ja sen minkä avopolkimilla kammenpyörityksen tehossa häviää, voittaa takaisin lisääntyneenä käyttömukavuutena: avopoljin mahdollistaa muidenkin talvijalkineiden kuin pyöräilykenkien käytön, mikä on myös kukkaroystävällinen vaihtoehto, sillä kunnon pakkasiin soveltuvat talvipyöräilykengät maksavat paljon.

Yleensä ottaen tavanomaiset tasapohjaiset talvijalkineet sopivat talvella pyöräilyyn. Korkea varsi suojaa nilkkaa kylmältä ja estää jalkautuessa lumen pääsyn kengän sisään. Lyhyisiin siirtymiin kelpaavat järeätkin talvisaappaat. Olennaista on, että kenkä on lämmin ja että siinä on jäykkä ja vahva pohja, joka ei kovetu pakkasessa liukkaaksi. 

Kerrospukeutuminen on valttia myös jalkoja suojatessa: Lähimmäksi ihoa kannattaa pukea ohut merinovilla- tai silkkisukka, jonka päälle voi lisätä eristäviä (villa)sukkia tarpeen ja kengän tilan mukaan. Puuvilla ei ole talvella hyvä valinta sukkienkaan materiaaliksi.

Lämpöpohjalliset, sähkölämmittimet, sähkölämmitteiset sukat sekä kertakäyttöiset, noin 1-2€ / kappale maksavat lämmityspussit auttavat pitämään varpaat lämpiminä. Tee-se-itse -ratkaisuna jotkut panssaroivat kengän kärkiä esimerkiksi ilmastointiteipillä tehostaakseen tuulenpitävyyttä tai vuoraavat kengänpohjiaan alumiinifoliolla. Monet käyttävät kengän päälle tarrakiinnityksellä puettavia suojuksia sateella, ja talvikäyttöön on saatavilla myös topattuja talvimalleja, jotka torjuvat tehokkaasti viimaa vaikka saattavatkin olla jalkautuessa hieman epäkäytännölliset. Tuhdinkokoisen talvikengän päälle kannattaa hankkia reilusti mitoitetut suojukset.

Jos varpaat meinaavat kaikesta huolimatta jäätyä, nouse välillä pyörän satulasta ja mene vaikka ylämäki taluttaen, jotta jalkojen verenkierto pääsee elpymään.

Housut

Toppahousut jalassa ei kannata ajaa kuin lyhyitä ja hitaita siirtymiä. Toimivampi ratkaisu on pukea aluskerraston tai urheilulegginsien päälle merinovillahousut, joiden päälle erityisen kylmällä säällä voi vetää vielä esimerkiksi väljät bambuviskoosihousut. Uloimpana kerroksena voi käyttää tuulenpitäviä ulkoiluhousuja, joiden on hyvä olla lahkeista kylliksi leveät mahtuakseen talvikenkien päälle.

Etenkin tuore pakkaslumi pöllyää eturenkaasta, kuorruttaen sääret huurteisella lumipeitteellä. Kehon lämpö sulattaa hienojakoisen puuterilumen nopeasti, jolloin esimerkiksi farkut kastuvat helposti. Mikäli kosteutta hylkivät ulkoiluhousut eivät miellytä, voi ongelmaa torjua säärystimillä.

Miesten on erityisen tärkeää pitää talvella pyöräillessä haarat lämpiminä ja tuulelta suojassa, sillä kylmyys voi pahimmillaan altistaa eturauhastulehduksille. Aluskerraston päälle puetut viskoosi- tai merinovillabokserit, pyöräilytrikoiden päälle puetut ohuet shortsit tai lyhytlahkeiset pyöräilyhousut aluskerraston ja ulkoiluhousujen välissä torjuvat viimaa tehokkaasti. Jos jäiseen satulaan istuminen ahdistaa, voi satulan suojaksi hankkia tai askarrella karvapäällysteisen suojuksen.

Keskivartalo

Keskikroppa pysyy lämpimänä monesti yllättävänkin ohuiden vaatekerrosten yhdistelmällä, ja viima on helppo torjua tuulenpitävällä takilla. Ole siis tarkkana, ettet vuoraa itseäsi tukahduttavan paksuilla talvitamineilla ja läkähdy kuumuuteen! Vältä yläosaakin valitessa puuvillaa, se kastuu helposti eikä lämmitä kosteana.

Olennaista on kerrosten oikea järjestys. Alin kerros poistaa kosteuden, välikerros pitää lämpimänä ja uloin kerros suojaa tuulelta. Eristäviä kerroksia voi lisätä tai vähentää kylmyydestä riippuen. 

Ihoa vasten kannattaa pukea esimerkiksi pitkähihainen merinovillapaidan. Merinovilla siirtää kosteutta iholta ja lämmittää myös kosteana. Se on luonnostaan antibakteerinen materiaali, joka ei ala haista toistuvankaan käytön jälkeen eikä vaadi yleensä tuuletusta enempää puhdistamista. Myös tekninen kerrasto sopii varsinkin, jos tiedossa on reipasta liikuntaa. Villan ja keinokuidun sekoitekin on hyvä valinta. Aluskerraston päälle puetaan lämpöä eristävä välikerros, joka voi olla fleeceä tai paksumpaa villaa. Päällimmäiseksi tulee viimalta ja tuulelta suojaava kuorikerros, esimerkiksi tuultapitävä urheilutakki.

Hitaassa kaupunkiajossa ja etenkin sähköpyörällä ajaessa voi mainiosti käyttää tavallista talvitakkia, mutta reippaasti liikkuessa toppavaatteita kannattaa välttää, vaikka pakkasta piisaisi. Ohut toppaliivi on kuitenkin kätevä lisälämpöä tuottava vaatekappale, jonka saa tarvittaessa helposti riisuttua ja pakattua pieneen tilaan. Heijastinliivi on etenkin valaisemattomilla maanteillä hyvä varuste, ja valitsemalla tuultapitävän mallin auttaa liivi paitsi näkymään, myös torjumaan viimaa. 

Jos käytät urheilutakkia, jossa on vetoketjulla avattavat tuuletusaukot, kannattaa “räppänöitä” raottaa varsinkin selän puolelta, jotta ylimääräinen kehon lämpö pääsee poistumaan. Vaikka  ulkona olisi todella kylmä, tulee reippaasti liikkuessa helposti hiki, joka seisahtuessasi jäähtyy tai peräti jäätyy. 

Lenkkeillessä ja retkeillessä mukana kannattaa pitää kuivia vaihtokerrastoja. Ne eivät paina paljoa, ja vaikka pakkasessa inhottaisi riisuutua ja vaihtaa ylleen kuiva paita, tuntuu hetkellisen kärsimyksen jälkeen märistä vaatteista eroon pääseminen taivaallisen mukavalta.

Kädet ja sormet

Sormien lämpimänä pitäminen on varpaiden ohella pakkaspyöräilyn kinkkisin pulma, ja itselle sopivan käsineratkaisun löytäminen voi vaatia kärsivällisyyttä. Käsien suojaamisessa pätee kuitenkin sama perusprinsiippi kuin varpaiden kohdalla: pukeudu kerroksittain ja riittävän väljästi.

Paksun hanskan tai rukkasen alle kannattaa pukea ohuet, joko villaiset tai silkkiset alushanskat. Ohuet liner-käsineet ovat siksikin tärkeät, että mikäli joudut riisumaan paksut ajotumput sorminäppäryyttä vaativien askareiden takia, paljas ihosi ei altistu ulkoilmalle. Kylmettyneitä sormia on vaikea saada ajaessa uudelleen lämpimiksi. Päällysrukkasen kannattaa olla tarpeeksi iso jotta ohut hanska mahtuu sen sisään, mutta liian väljillä käsineillä jarrujen ja vaihteiden hallinta on vaikeaa, mikä voi olla vaarallista muutenkin liukkaissa talviolosuhteissa.

Kolmisormisten rapumaisten lobsterihanskojen etuna tavanomaisiin hanskoihin on, että vierekkäiset sormet lämmittävät toisiaan, mutta vaihdevipujen naksuttelu onnistuu rukkasmallisia hanskoja näppärämmin. Vuoratut nahkakintaat torjuvat erinomaisesti viimaa ja pitävät kädet lämpöisinä, mutta ovat hieman kömpelöt etenkin kippuratankoisella pyörällä.

Erittäin kylmiin olosuhteisiin pilkkitumput ovat halvat ja takuulla lämpimät käsineet. Tankoon voi myös kiinnittää ”pogiet” eli tankokintaat (tunnetaan englanniksi myös nimellä bar mitts), joiden uumenissa kädet pysyvät varmasti lämpöisinä. Tankokintaat voi askarrella myös itse vaikkapa vanhasta toppatakista.

Myös sähkölämmitteisiä hanskoja on saatavilla, mutta laadukkaimmista malleista joutuu toistaiseksi maksamaan useamman satasen.

Pää ja kasvot

Huomattava osa lämpöhukasta tapahtuu pään kautta. Nenänpää ja korvanlehdet ovat ihmiskehon helpoimmin paleltuvia osia, ja niiden suojaamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Paksun villamyssyn sijaan voi pakkasilla kokeilla kahden pipon taktiikkaa: alle ohut merinovillainen pipo ja päälle tuulenpitävä urheilymyssy. Korvien päälle asettuvat hiihtopipot toimivat pyöräillessä hyvin. Huppumallinen kypärämyssy eli balaclava on käytännöllinen pakkasvaruste, joka suojaa ja lämmittää kattavasti koko päätä ja turvaa myös niskan ja kaulan viileydeltä. 

Talvikäytössä voi tulla tarpeeseen maantiekypärää reippaammin mitoitettu kypärä, jotta saat kaikki lisäkerrokset mahtumaan mukavasti sen sisään. Runsaasti pehmustettu “pottakypärä” ahdistaa joitain kesähelteillä, mutta talvella se on mukava varsinkin arkiajossa. Kypärän päälle vedettävä suojahuppu antaa lisänäkyvyyttä ja estää lämmön haihtumista kypärän aukkojen kautta. Jotkut teippaavat kypärän aukot umpeen kylmien kuukausien ajaksi.

Pakkasilman hengittäminen voi ärsyttää keuhkoja. Hengityselimiään voi suojata vaikka laittamalla kasvojen eteen kaulaliinan tai ohuen merinovillahuivin. Tehokas yhdistelmä on kaulaa lämmittävä paksu fleecekauluri yhdessä ohuen, kasvoja suojaavan merinovillakaulurin kanssa. Merinovillan hyviin ominaisuuksiin kuuluu eristävyys myös kosteana, eikä siis tarvitse säikähtää, vaikka hengitysilmasta jäätyisi huivin ulkopinnalle hurjannäköinen kuurakerros tai vaikka leuasta kasvaisi jääpuikko tai pari.

Silmät

Jo liikenneturvallisuuden vuoksi näkökyvystä on pidettävä huolta talvisissa olosuhteissa. Pakkasilma kuivaa helposti silmät, ja lumituiskussa paljaita silmiä on vaikea ylipäänsä pitää auki. Talvisää on arvaamaton, ja paljaita silmä tuskaisesti piiskaava lumikuuro voi ilmaantua äkkiarvaamatta. Silmien suojaaminen ei onneksi jää hinnasta kiinni, sillä rautakaupoissa myytävien perussuojalasien hinnat alkavat muutamasta eurosta.

Tiiviisti kasvoille asettuvat laskettelulasit ovat varsinkin sankassa lumituiskussa hyvä vaihtoehto. Niiden pehmustetut kehykset tuntuvat ihoa vasten mukavalta eivätkä kylmene viimassa kuten muovisten ajolasien sangat.

Talven pimeydessä kirkkaat linssit hyvä valinta. Auringonpaisteeseen suunnitellut tummennetut tai valoisuuden määrän mukaan tummuvat fotokromaattiset linssit saattavat tehdä pimeästä turhankin pimeän.

Ota huomioon ja varaudu siihen, että pysähtyessä ja ylämäessä polkiessa lasit saattavat helposti huurtua ja peittää näkökentän. Ongelmaa voi torjua vetämällä laseja hieman loitommas kasvoista. Kun vauhti kasvaa ja ilmankierto paranee, huuru usein poistuu itsestään.

Muista myös nämä

Jos oleskelet kauan pakkasessa, mikään vaatetus ei pidä sinua loputtomiin lämpimänä. Kun sormet tai varpaat menevät kohmeeseen, pidä tauko ja kipristele sormia ja varpaita, hyppelehdi ja pyörittele käsiäsi. Muutamalla haarahypyllä saat verenkierron tehokkaasti elpymään. Jos lähdet ajamaan erittäin kylmään säähän, voit tehdä pienen alkulämmittelyn jo ennen liikkeellelähtöä. Varaa kylmään taipaleeseen tavallista enemmän matka-aikaa, ja pistäydy välillä lämmittelemässä vaikka kaupan tuulikaapissa. Käsiin saa palautettua verenkiertoa lämpimällä käsipesulla huoltoaseman vessassa tai kaupan pullonpalautuspisteellä.

Varaudu myös siihen, että matka keskeytyy syystä tai toisesta. Pidä lämmin taukotakki mukana siltä varalta, että joudut odottamaan apua tai bussikyytiä tien poskessa. Pieni ja kevyt, mielellään hupulla varustettu untuvatakki on erinomainen ja pieneenkin pyörälaukkuun pakkautuva turvavaruste, joka on järkevää pitää pyörälenkeillä mukana lähes ympäri vuoden.

Varsinkin pidemmillä lenkeillä ja talvisilla pyöräretkillä tulee huomioida, että sääolosuhteet voivat vaihtua nopeastikin. Ilma voi lauhtua ja saatat haluta eroon ylimääräisistä vaatekerroksista, ja toisaalta iltaa kohti pakkanen saattaa kiristyä jolloin lisäkerroksille tuleekin tarvetta. Kovallakaan pakkasella ei aina ole tyyntä, vaan lumituiskut ja puhurit ovat aina mahdollisia.

Ota vaatetuksen ohella huomioon, että pakkasellakin pitää juoda! Riittävä nesteytys ehkäisee myös paleltumien syntymistä. Tavanomaisessa juomapullossa neste jäätyy, ja myös niin sanottujen sporttikorkkien kanssa tulee kylmässä herkästi ongelmia. Paras konsti on säilyttää vesi termospullossa, hankkia lämpöeristetty juomapullo tai askarrella pullon ympärille eristäviä kerroksia itse. Pitämällä nesteet lähellä kehoa voi ehkäistä niiden jäätymistä. Jos käytät juomarakkoa, muista puhaltaa juomaletku tyhjäksi imaisun jälkeen, jotta letku ei jäädy umpeen.

Muista, että kunnollinen suojavaatetus ei ole pakkasella pelkkä mukavuusseikka: paleltumat ovat ikäviä, vaikeasti havaittavia ja hankalasti hoidettavia vammoja, jotka kannattaa ehdottomasti ennaltaehkäistä.

Teksti päivitetty viimeksi 8.1.2024