Orpon hallitus lupaa edistää arkiliikkumista, mutta huoli kävely- ja pyöräilyinvestointien jatkuvuudesta varjostaa näkymiä

Orpon hallitusohjelma sisältää sekä monia merkittäviä toimenpiteitä arkiliikkumisen edistämiseksi että herättää vakavaa huolta kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmalla kunnissa käyntiin saadun hyvän kierteen katkeamisesta, kirjoittaa Pyöräliiton vaikuttamistyön päällikkö Martti Tulenheimo.

Petteri Orpon johtaman hallituksen nelivuotisohjelma on valmis. Hallitusohjelma sisältää useita kiitettäviä kirjauksia arkiliikkumisen edistämisestä. Tärkeimpien joukossa on linjaus, että kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma päivitetään. Kirjaus on peräisin Pyöräliiton ja Pyöräilykuntien verkoston Säätytalolla hallitusneuvottelijoille esittelemistä tavoitteista.

Muita tärkeitä uuden hallituksen linjauksia ovat toimenpideohjelma koulu- ja työmatkapyöräilyn edistämiseksi sekä panostaminen kävely- ja pyöräväylien liikenneturvallisuuteen. Nämä tavoitteet hallitus aikoo toteuttaa osana uutta poikkihallinnollista Suomi liikkeelle -ohjelmaa, jolle on listattu 16 tavoitetta.

Suomi liikkeelle -ohjelmasta tulee valtioneuvostotasoinen ja sen toimeenpanoa ja seurantaa varten perustetaan ministerityöryhmä. Ohjelman toimeenpanoon osoitetaan päätoiminen sihteeristö ja sen viestintään varataan resursseja.

Hallitusohjelman mukaan ministeriöt valmistelevat ja toimeenpanevat liikkumista ja toimintakykyä parantavat toimenpiteet ja valitsevat niille mittarit. Valtion liikuntaneuvoston, liikunnan poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän (LIPOKO) työtä sekä kansalaisjärjestöjen ja urheiluseurojen asiantuntemusta luvataan hyödyntää ohjelman valmistelussa.

Liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollista ohjelmaa esitti hallitukselle Olympiakomitea. Hanke on erittäin kannatettava. Osana Olympiakomitean hallitusneuvottelijoille koordinoimaa ehdotusta Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto tavoittelivat Säätytalolla kuntien katuverkolle suuntautuvan kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman rahoituksen merkittävää korottamista nykyisestä 3,5 miljoonasta eurosta vuodessa.

Pyöräliikenteen suosioon voi vaikuttaa uuden hallituksen kaavailut mahdollistaa muillekin kunnille ja kuntayhtymille kuin HSL:lle junaliikenteen kilpailuttaminen ja järjestäminen. Toimiva junaliikenne tukee pyörä–juna–pyörä-matkatketjuja, jotka tarjoavat usein erinomaisen vaihtoehdon yksityisautolle. Voi ollakin, että junaliikenteeseen liittyvät päätökset ovat Orpon hallituksen merkittävimmät pyöräilynedistämisteot.

Rahoituksen osalta tavoitteet eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan kävi päinvastoin. Hallitus ilmoittaa ykskantaan, että kävelyn- ja pyöräilyn edistämisen ja yksityisteiden rahoitusta alennetaan. Tämä on mitä harmillisin askel taaksepäin – ja herättää kuntakentän näkökulmasta paljon kysymyksiä. Niistä suurin on, millä rahalla hallitus kaavailee toteuttavansa esimerkiksi lupaamansa panostukset kävely- ja pyöräväylien liikenneturvallisuuteen.

Vastaus piilee valtion talousarvioon lisättävässä opetus- ja kulttuuriministeriön alle kirjatussa momentissa 29.90.51, ”Liikunnallisen elämäntavan ja liikuntaolosuhteiden edistäminen”. Rahaa tälle uudelle pykälälle on luvassa 20 miljoonaa euroa vuodessa, eli yhteensä 80 miljoonaa euroa koko hallituskaudella.

20 miljoonaa euroa on kuitenkin nopeasti käytetty, kun toimenpiteiden kirjo ulottuu liikenneturvallisuuden lisäksi liikunnan tukemisesta verotuksessa aina päiväkotien ja koulujen pihojen kehittämiseen ja liikuntaosaamisen vahvistamiseen osana koulutusta – kaikki erittäin tarpeellisia asioita.

Kuntien kannalta lienee melko sama, rahoittaako valtio lupaamiaan panostuksia kävely- ja pyöräväylien liikenneturvallisuuteen opetus- ja kulttuuriministeriön vaiko perinteiseen tapaan liikenne- ja viestintäministeriön kautta – jos vain rahoitusta olisi oikeasti tulossa. Kysymyksiä herättää, miten opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta mahtaa siirtyä rahaa konkreettiseen liikenneturvallisuuden parantamiseen, eli katuinfraksi kutsuttujen olosuhteiden muokkaamiseen.

Koska Suomi liikkeelle -ohjelman alle on kirjattu 16 toimenpidettä, on ylipäätäänkin selvää, että tosiasiassa vain hyvin pieni osa rahasta tullaan kohdentamaan kävely- ja pyöräväylien liikenneturvallisuuteen.

Kun puhutaan aidosti vaikuttavimmista keinoista parantaa kävely- ja pyöräväylien liikenneturvallisuutta, puhutaan tie- ja katuverkosta. Silloin herää kysymys, miksi samaan aikaan leikataan kävelyn- ja pyöräilyn investointiohjelmasta, jolla valtio on näitä toimenpiteitä Sipilän hallituksesta lähtien yhdessä kuntien kanssa toteuttanut.

Hallituksen suunnalta on epävirallisesti viestitty, että leikkaus on hallituksen näkökulmasta merkitykseltään olematon ja 3,5 miljoonaa euroa kokonaisuuden kannalta marginaalinen summa, koska kävely- ja pyöräväyliä rakennetaan ja korjataan kaupunkien ja kuntien budjeteista sekä valtion talousarviossa liikenteen kehittämisen ja perusväylänpidon puitteissa.

Näin asian voi toki nähdä. Mutta tällöin jätetään kokonaan huomiotta, miten tärkeä kannuste valtion osittain rahoittama investointiohjelma on kuntien katuverkon kehittämisen kannalta erityisesti pyöräliikenteen näkökulmasta ollut. Se, että investointituen saaminen edellyttää kuntia noudattamaan Väyläviraston pyöräliikenteen suunnitteluohjetta, on vihdoin taannut pyöräväylillä laatutason, jollaisesta Suomessa ei ennen vuotta 2018 voitu kuin uneksia.

Väyläviraston investoinnit puolestaan ovat luonteeltaan erilaisia ja ne kohdistuvat muualle kuin kuntien katuverkolle, pitkälti lähinnä maanteille ja ne liittyvät usein isoihin tiehankkeisiin, jotka taas lisäävät autoilun houkuttelevuutta.

Hallitusneuvottelijoita yritettiin muistuttaa investointiohjelman riittävän laajuuden tärkeydestä myös siksi, että mahdollista EU-rahoitusta silmällä pitäen sellaisen saamisen ehtona pidetään yleensä, että EU-rahoitukseen osallistutaan myös kansallisella rahoituksella.

Kuluneen hallituskauden aikana kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman kautta kunnille on jaettu yhteensä 72,3 miljoonaa euroa. Viimeisten kolmen vuoden aikana investointiohjelmalla on toteutettu yli 50 hanketta vuodessa, eli yhteensä yli 175 investointia. Sitä ennen Sipilän hallituskauden peruina rahoitusta sai yhteensä 27 hanketta.

Eikä siinä kaikki. Jokaista valtion osoittamaa euroa kohti kunnat ovat sijoittaneet omasta pussistaan vähintään euron – ja käytännössä yleensä vieläpä merkittävästi enemmän. Kun lasketaan yhteen sekä valtion että kuntien investoinnit kuluneelta hallituskaudelta, niin valtion 72,3 miljoonan euron panos on tuottanut pitkälti yli 150 miljoonalla eurolla korkeatasoisia kävelyn ja pyöräilyn väyliä suomalaisten kuntien katuverkolle.

Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmalla polkaistiin esimerkiksi Oulun baanaverkon nopeasti edennyt toteutus käyntiin, samoin kuin Joensuun keskustan pyöräkadut, Vaasan uusi kävelykeskusta, Porvoon Jokikadun toteuttaminen 1–2-tien kokeilun kautta pyöräkaduksi ja yli 170 muuta laadultaan erinomaista ja kustannustehokkuudeltaan vertaa vailla olevaa tarpeellista liikenneinvestointia ympäri maata.

Takapakki Traficomin koordinoiman kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman rahoituksen suhteen merkinnee euroina paluuta Sipilän hallituksen aikaiselle tasolle. Investointituki kunnille tippunee takaisin arviolta 3,5 miljoonaan euroon vuodessa – tämä on toki vain yksi arvio muiden joukossa. Lopullinen summa selviää vasta valtion talousarviosta. Noin 3,5 miljoonalla eurolla on mahdollista toteuttaa vuosittain 5–15 hanketta, eli Orpon koko hallituskauden aikana yhteensä korkeintaan vain noin 20–60 investointia.

Kun lisäksi vielä huomioidaan viimeaikainen erittäin voimakas inflaatio, pelkona on, jääkö investointiohjelmasta enää muuta kuin pähkinöitä jäljelle.

Valitettavasti Suomessa pyöräliikenne vaikuttaa edelleenkin olevan valtiotasolla sellainen kysymys, jota poliitikot eivät näe kuuluvaksi ”oikeiden ja tärkeiden” liikenneasioiden joukkoon. Sen sijaan sitä tarkastellaan usein yksinomaan liikuntasektorin näkökulmasta. Katuverkon liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on ainoa konkreettinen keino parantaa pyöräliikenteen edellytyksiä. Se ei tapahdu itsestään eikä ole ilmaista.

Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma on ollut todellinen menestystarina. Sen ansiosta Suomen kunnissa on Traficomin sparrauksella saatu käyntiin hyvä kierre. Nyt uhkana on, että tämä hyvä kierre näivettyy.

Jotta kunnat voivat estää kävelyn ja pyöräliikenteen näivettymiskierteen, seuraavien neljän vuoden aikana kuntien on ennennäkemättömällä tavalla panostettava itse kävelyyn ja pyöräliikenteeseen omalla katuverkollaan. Nämä investoinnit ovat kriittinen osa kuntien omaa kehitystä ja valtiota lienee vähään aikaan turha enää huudella mukaan näihin talkoisiin.

Vaikka tilanne on turhauttava, työ kestävän liikkumisen eteen ei pysähdy tähän. Orpon hallituskauden aikana kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman päivitys tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden ottaa askeleita eteenpäin. Ja kuka tietää – ehkäpä edistämisohjelman päivitys voi avata myös esimerkiksi uusia tilaisuuksia EU-rahoituksen saamiseksi.

Martti Tulenheimo

Kirjoittaja on Pyöräliiton vaikuttamistyön päällikkö