Pyöräily kuuluu seuraavan hallituksen työlistalle

Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto haluavat tehdä pyöräilystä sujuvan ja turvallisen liikennemuodon, joka sopii yhä useamman arkeen. Vuoden 2027 yhteisissä vaalitavoitteissaan järjestöt edellyttävät valtiolta pitkäjänteistä rahoitusta, kansallista pyöräilystrategiaa ja turvallisia taajamanopeuksia.

Suomessa ajetaan joka päivä noin 2,7 miljoonaa alle viiden kilometrin automatkaa. Tämän pituisilla matkoilla pyörä voisi olla nykyistä useammalle luonteva valinta. Olennaista on, pääseekö pyörällä perille sujuvasti ja turvallisesti.

Näitä mahdollisuuksia rakennetaan turvallinen koulureitti, liikenneympyrä ja joukkoliikenteen solmukohta kerrallaan. Vaikka suurin osa työstä tapahtuu kunnissa, myös valtio vaikuttaa siihen, kuinka pitkäjänteisesti työtä voidaan tehdä ja millaiset tavoitteet sitä ohjaavat. Järjestöjen kolme vaalitavoitetta kertovat, mitä seuraavalta hallitukselta tarvitaan.

 

Pyöräliiton ja Pyöräilykuntien verkoston eduskuntavaalitavoitteet vuodelle 2027:

1. Valtio osoittaa kaksi prosenttia liikenneverkkojen rahoituksesta (talousarvion luku 31.10, Liikenne- ja viestintäverkot) kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmaan.

2. Suomi laatii kansallisen pyöräilystrategian, jolla on tavoitteet, aikajana, mittarit, pysyvä rahoitus ja toimeenpano-ohjelma.

3. Taajamissa 30 km/h on ensisijainen nopeusrajoitus asuinalueilla, keskustoissa sekä koulujen ja palveluiden ympäristöissä. Pääväylillä voidaan käyttää korkeampia nopeusrajoituksia.

 

Investointiohjelmalle pysyvä rahoitus

Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmasta on vuodesta 2018 rahoitettu 310 hanketta yli sadassa kunnassa. Valtio maksaa hankkeesta enintään puolet ja kunta vähintään toisen puolen, joten jokainen valtion euro tuo mukanaan vähintään toisen kunnalta. Avustusta saavat vain hankkeet, joiden ratkaisut noudattavat suunnitteluohjeita. Näin ohjelma on samalla nostanut toteutusten laatua. Traficomin teettämän vaikutusarvioinnin mukaan ohjelma on osoittautunut tulokselliseksi.

Kunnat haluaisivat tehdä enemmän kuin rahat riittävät. Vuoden 2026 haussa 91 hakemuksella haettiin 14,3 miljoonaa euroa, kun jaettavana oli neljä miljoonaa.

Kävellen ja pyörällä kuljetaan lähes kolmannes kaikista matkoista, mutta investointiohjelman osuus liikenneverkkojen rahoituksesta on vuosina 2018–2026 ollut noin puoli prosenttia. Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto esittävät, että valtio osoittaa investointiohjelmaan kaksi prosenttia liikenneverkkojen rahoituksesta. Tavoitteissa osuus on sidottu valtion talousarvion liikenne- ja viestintäverkkojen määrärahoihin, ja nykytasolla se olisi noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Seuraavan hallituksen tehtävä on vahvistaa ohjelmaa ja antaa kunnille mahdollisuus suunnitella investointeja useaksi vuodeksi eteenpäin.

Pyöräverkko rakentuu kunnissa pala kerrallaan, usein monen vuoden aikana. Kun kunta tietää, että rahoitusta on tarjolla myös ensi vuonna, se voi suunnitella reitin kokonaisuutena ja toteuttaa sen vaiheittain. Myös vaikutusarvioinnissa suositeltiin, että rahoituksessa painotettaisiin verkollisia kokonaisuuksia.

Suomi tarvitsee kansallisen pyöräilystrategian

Pyörämatkat jatkuvat kuntarajojen yli ja vaihtuvat asemilla junamatkoiksi. Siksi pyöräilyn edistäminen tarvitsee paikallisten päätösten rinnalle valtakunnalliset tavoitteet ja sovitun työnjaon.

Suomesta tällainen yhteinen suunta puuttuu. Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan kirjattiin, että kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma päivitetään. Päivityksen sijaan ohjelma kuitenkin lakkautettiin vuonna 2024, ja sen aihepiiri liitettiin osaksi kaikkia kulkumuotoja koskevaa Liikenne 12 -suunnitelmaa. Kävelylle ja pyöräilylle ei asetettu suunnitelmassa omia selkeitä tavoitteita.

Yli puolella EU-maista on kansallinen pyöräilystrategia tai sitä vastaava asiakirja. Pyöräliikenteen eurooppalaisen keskusjärjestön ECF:n vuoden 2025 selvityksen mukaan tällaisia maita oli 14, muun muassa Viro, Liettua ja Itävalta.

Järjestöt esittävät, että Suomi laatii kansallisen pyöräilystrategian. Siinä on määriteltävä, miten pyöräliikennettä ja pyörämatkailua kasvatetaan, millä aikataululla edetään ja miten tuloksia seurataan. Toteutus tarvitsee pysyvän rahoituksen sekä selkeät vastuut valtiolle, kunnille ja muille toimijoille.

Strategian on ulotuttava käytännön ratkaisuihin: yhtenäisempiin pyöräliikenteen verkkoihin, turvallisempiin risteyksiin ja sujuviin yhteyksiin joukkoliikenteen kanssa. Kun tavoitteet ja mittarit on sovittu, voidaan myös seurata, missä on edistytty ja missä tarvitaan lisää työtä.

30 km/h taajamanopeuksien lähtökohdaksi

Kaupunkien keskustoissa, taajamien asuinalueilla ja kotikaduilla jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat liikkuvat samassa tilassa. Autojen ajonopeus vaikuttaa keskeisesti siihen, tuntuuko kadulla turvalliselta pyöräillä ja ylipäätään miellyttävältä kulkea jalan. Siksi nopeusrajoitus kannattaa valita ympäristön mukaan: siellä, missä kuljetaan paljon jalan ja pyörällä, lähtökohdaksi sopii 30 km/h.

Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto esittävät, että 30 kilometriä tunnissa on taajamien ensisijainen nopeusrajoitus asuinalueilla, keskustoissa sekä koulujen ja palveluiden ympäristöissä. Pääväylillä voitaisiin käyttää korkeampia rajoituksia.

Alempi ajonopeus antaa kuljettajalle enemmän aikaa havaita ja reagoida sekä lieventää mahdollisen törmäyksen seurauksia. Liikenneturvan mukaan jalankulkijan riski kuolla on noin 25 prosenttia, kun auto törmää 50 km/h nopeudella, ja alle 10 prosenttia, kun törmäysnopeus on 30 km/h.

Kunnat ovat jo näyttäneet suuntaa. Huhtikuussa 2026 kuntien katuverkosta 32,5 prosentilla nopeusrajoitus oli enintään 30 kilometriä tunnissa. Viisi vuotta aiemmin osuus oli noin neljännes. Kansallinen lähtökohta tukisi tätä kehitystä ja tekisi nopeusrajoitusten käytöstä johdonmukaisempaa.

Rauhallisemmilla kaduilla on myös mukavampi liikkua. Kun autot ajavat korkeintaan kolmeakymppiä, pyörällä voi polkea rauhassa ajoradalla myös siellä, missä erillistä pyörätietä ei ole. Näin on suurimmassa osassa katuverkkoa. Erillisiä pyöräteitä tarvitaan kaduille, joilla nopeudet ovat yli 30 km/h. Maltilliset ajonopeudet hyödyttävät kaikkia kadulla liikkuvia. Lapset voivat kulkea kouluun itsenäisemmin, ja kadun ylittäminen on helpompaa kaikille. Liikennemelu vähenee, ja asuinalueista tulee viihtyisämpiä.

Pyörä luontevaksi valinnaksi

Kauppa tai työpaikka ovat monelle pyörämatkan päässä, mutta niihin lähdetään silti usein autolla. Kun osa näistä matkoista poljetaan pyörällä, asuinalueet rauhoittuvat ja tilaa säästyy myös puille, penkeille ja leveämmille jalkakäytäville.

Pyörästä tulee arkinen kulkuväline, kun pyöräily tuntuu helpolta ja turvalliselta myös niistä, jotka eivät halua ajaa vilkkaan ja nopean autoliikenteen seassa. Siksi liikenneympäristö on suunniteltava niin, että kuka tahansa voi halutessaan tehdä jokapäiväiset matkansa pyörällä.

Seuraavan hallituksen on päätettävä, että myös pyöräily kuuluu Suomen liikennepolitiikan ytimeen. Se tarkoittaa rahaa investointeihin, yhteistä kansallista suuntaa ja katuja, joilla lapset pääsevät turvallisesti kouluun.

Lue koko vaaliohjelma

Martti Tulenheimo
Kirjoittaja on Pyöräliiton vaikuttamistyön päällikkö