Tiedote 04.08.2024
Uusi kouluvuosi käynnistyy alkavalla viikolla lähes kaikissa Suomen peruskouluissa. Pyöräliitto muistuttaa, että lihasvoimin kuljettu koulumatka on tärkeä osa lapsen ja nuoren päivittäistä liikunta-annosta. Suomalaiset koululaiset kävelevät ja pyöräilevät kouluun kiitettävän ahkerasti, ja aktiivisten koulumatkojen perinnettä tuleekin vahvistaa, jotta liikkumattomuuden synkkä kehitys voidaan oikaista.
Monissa Euroopan maissa koulumatkaliikunnan määrä on vähentynyt viime vuosina. Suomessa aktiiviset koulumatkat ovat toistaiseksi pitäneet pintansa.
“Suomessa on upea ja puolustamisen arvoinen perinne kävellen ja pyöräillen tehdyistä koulumatkoista. Noin neljä viidestä 1–8 -luokkalaisesta kulkee alle viiden kilometrin koulumatkat pääsääntöisesti kävellen tai pyöräillen. Liikkumattomuuskriisin pahentuessa lasten arkiliikuntaa pitää tukea kaikin keinoin”, peräänkuuluttaa Pyöräliiton toiminnanjohtaja Janne Paananen.
Tuiki tavallinen koulumatka on avainasemassa lapsen liikunta-aktiivisuuden rakentumisessa. Kaikille 7−17-vuotiaille suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä, ja lihasvoimin tehty koulumatka voi muodostaa jopa puolet lapsen päivittäisestä ripeästä liikunnasta. On havaittu, että lihasvoimin kuljettu koulumatka on myös yhteydessä paremmaksi koettuun koulumenestykseen.
Liikunnallisten rutiinien ylläpitäminen lapsuudesta nuoruuteen on erityisen tärkeää, sillä 15-vuotiaasta alkaen liikunnan määrä tyypillisesti vähenee. Koulumatkaliikunta ennustaa liikunnallisesti aktiivisempaa aikuisuutta, mutta toisaalta vähäinen liikunta lapsuudessa nostaa liikkumattomuuden riskiä myöhemmin elämässä, ja liikunnan puute tuottaa jo nyt yhteiskunnalle yli 3 miljardin eurot kustannukset vuosittain.
Rajoitusten tilalle rohkaisua
Kun koulut alkavat, ilmestyy liikenteeseen runsaasti lapsia, jotka ovat vasta opettelemassa liikenteessä toimimista. Kouluvuoden käynnistyessä aikuisten onkin syytä olla tien päällä erityisen valppaana, ja skarppina tulee pysyä jokaisena vuoden päivänä myös kouluarjen vakiinnuttua.
Osa kouluista suosittelee edelleen pienimpiä oppilaita olemaan pyöräilemättä kouluun, vaikka päätös lapsen koulumatkasta kuuluu huoltajalle eikä tutkimusten mukaan eka- ja tokaluokkalaisten oppilaiden pyöräily kouluun ole kävelyä vaarallisempaa. Koulujen rooli kasvattajana voisi pikemmin olla liikuntaa edistävä, sillä tutkimukset osoittavat, että lasten kannustaminen ja rohkaisu on hyvin tärkeää liikunnallisen elämäntavan tukemisessa.
“Lapset haluavat pyöräillä, juosta ja kävellä. On nurinkurista suitsia luonnollista liikunnan iloa vedoten riskeihin, joita aikuiset omalla toiminnallaan tuottavat. Jos pyöräilyä rajoittavien kehotusten taustalla on huoli liikenteen vaaroista, on tällöin oikea ratkaisu puuttua liikenneympäristön turvallisuuteen”, Janne Paananen sanoo.
“Koululiikenteen turvallisuuden parantamiseksi on paljon tehokkaita keinoja: Autolla tapahtuvan saattoliikenteen vähentäminen, 30 km/h nopeusrajoitus koulujen lähikaduille sekä ajoratojen rakenteelliset hidasteet kuten kavennukset ja korotetut suojatiet. Turvallista liikkumista koulun ympäristössä voidaan harjoitella osana kouluopetusta”.