Onnea arvonnan voittajille!

Pyöräliiton, Pelagon ja HEPOn jäsenhankintakampanjan arvonnassa onni suosi kahta jäsentä. Oululainen Mikko Törmänen voitti Pelago Olari -sähköpyörän ja helsinkiläinen Nina Helander Pelago Lovisa -sähköpyörän. Kysyimme molemmilta, mitä pyöräily heille merkitsee ja millaisena he näkevät oman kaupunkinsa pyöräilijän silmin.

Mikolle pyörän kokosi oululainen Mullet Bike Service, ja häntä haastatteli Oulun polkupyöräilijät ry:n (Oupo) puheenjohtaja Juha Karjalainen. Ninalle pyörä koottiin Pelagon lippulaivaliikkeessä Kalevankadulla Helsingissä, ja häntä haastatteli Pyöräliiton toiminnanjohtaja Hemmo Rättyä.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Mikko saapui Ouluun varusmiespalvelukseen vuonna 1976. Hän opiskeli kaupungissa, perusti perheen ja on asunut Kaukovainiolla samassa talossa 35 vuotta. Oupon jäsen hän on ollut lähes yhdistyksen perustamisesta asti.

Arjessa Mikko pyöräilee tarpeen mukaan. Perheasioihin tarvitaan välillä autoakin, mutta keskustassa hän asioi pyörällä.

Mieluisin lenkki on noin 20 kilometrin mittainen: Kaukovainiolta Nuottasaaren satamaan, rantoja pitkin keskustaan, Hietasaaren ympäri ja Oulujoen vartta takaisin. Joen yli pääsee usean sillan kautta aina Sanginsillalle asti.

– Yksi pyöräilyn suuria ideoita on se, että pystyt valitsemaan itse sen reitin, mitä meet, Mikko sanoo.

Kaavoittajan silmin
Pyöräilyn edistämistä Mikko tuntee myös työnsä kautta. Ennen eläkkeelle jäämistään hän työskenteli 17 vuotta kaupunkisuunnittelijana Oulun kaupungin asemakaavoituksessa. Yhteistyö Oupon kanssa toimi hänen mukaansa hyvin.

– Oupo on aina kommentoinut meidän valmisteltuja kaavoja.

Kommenttien ansiosta sekä reitistöihin että yksityiskohtiin on saatu hyviä muutoksia. Pyöräliikenteessä Mikko korostaa sujuvuutta ja jatkuvuutta.

– Kukaan ei tykkää kauheasti painaa jarrua ja laskea jalkaa maahan.

Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee Oulujoen varren reitit, joita pitkin pääsee suiston molemmin puolin Sanginsillalle asti ilman autoliikennettä. Kehitettävää on keskustan läpi kulkemisessa: ruutukaavaa ei pääse halkomaan vinottain, joten reittiä joutuu kiertämään. Keskustan 30 km/h nopeusrajoitus on parantanut liikenneturvallisuutta, mutta talvella luonnonkivipinnat ovat liukkaita.

– Tuntuu vielä aika käsittämättömältä. Nyt tämä tietysti konkretisoituu, kun pyörä on tässä, Nina sanoo.

Sähköpyörää hän on miettinyt jo pari vuotta. Lapsuudenkaveri hankki sellaisen kaksi vuotta sitten, ja sen jälkeen yhteiset pyöräilyt ovat jääneet vähemmälle.

– Nyt ollaan jo suunniteltu kaikki kesän Porvoon-reissut ja muut.

Huippupyöräilijäksi 54-vuotias Nina ei itseään kuvaile. Pidemmillä reissuilla hän on joutunut katsomaan etukäteen, kuinka paljon reitillä on mäkiä. Sähköavustus tasoittaa ne.

Nina on syntynyt ja asuu edelleen Helsingissä, Keskuspuiston kupeessa. HEPOn jäseneksi hän liittyi kolme vuotta sitten. Pyörä on hänelle arjen kulkuväline: työmatka hoiva-alan työpaikalle on noin kolme kilometriä. Vapaapäivinä syntyy lenkkejä, jotka venyvät helposti.

– Lähden vaikka Lauttasaaren suuntaan, ja sit mä rupean katsomaan, että vielä pitää saada yksi kilsa, nyt pitää saada se kaksikymmentä. Tämä on vähän sairasta, hän nauraa.

Kuntosalit ja jumpat eivät ole hänen juttunsa, joten pyöräily pitää kunnossa. Tärkeintä on silti kokemus.

– Elämys edellä. Ei mennä urheilemaan, se tulee onneksi siinä sivussa.

Mieluiten hän ajaa siellä, missä liikennettä on vähemmän, kuten Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa. Silloin ehtii katsella maisemia ja poiketa tutulta reitiltä, vaikka vastaan tulisi joskus umpikuja.

Baanoja, telineitä ja tilaa antavia autoilijoita
Helsingin pyöräilyoloissa Nina näkee paljon hyvää. Baanoja on rakennettu, ja hyviä pyörien pysäköintipaikkoja on tullut lisää moneen paikkaan. Lisäksi Ninan mukaan autoilijat huomioivat pyöräilijät yleensä hyvin.

– Kaikessa se on yhteistyötä.

Kehitettävääkin on. Nina nostaa esiin väliaikaiset liikennejärjestelyt. Tietöitä pitää olla, sen hän ymmärtää, mutta iän myötä oma varovaisuus on kasvanut. Ennen saattoi ajaa uhkarohkeasti minne vaan, mutta nyt esimerkiksi epäselvästi toteutettu väliaikainen risteys tuntuukin vaaralliselta.

Vaikka Mikon ja Ninan arki on erilaista, samat asiat toistuvat molempien puheessa. Kummallekin pyöräilyssä tärkeintä on vapaus valita oma reitti ja nauttia matkasta. Molemmat toivovat myös sujuvia ja selkeitä reittejä: Mikko kaavoittajan kokemuksella, Nina arkisen työmatkapyöräilijän näkökulmasta.

Jäsenyhdistysten työ näkyy molempien tarinoissa. Oupon kommentit ovat parantaneet Oulun kaavoja, ja Ninalle jäsenyys on ennen kaikkea tapa tukea pyöräilyn edistämistä.

– Pienillä ja pienenevillä resursseilla tehdään hienoa työtä, Nina sanoo.

Pyöräliitto, Oupo ja HEPO onnittelevat Mikkoa ja Ninaa ja kiittävät Pelagoa yhteistyöstä!

Liity paikalliseen pyöräily-yhdistykseen niin tuet pyöräilyn edistämistä koko Suomessa.

Liity Pyöräliiton jäseneksi