Lapsiperheissä pyöräillään enemmän kuin lapsettomissa talouksissa. Lasten kanssa kannattaakin pyöräillä. Yhdessä pyöräillen voi turvallisesti taittaa arkisia matkoja, opetella liikenteessä liikkumista, havainnoida ympäristöä ja nauttia itsenäisen liikkumisen riemusta.
Perhepyöräily on myös yhteistä aikaa. Se voi olla iloinen seikkailu, joka vie vaikka jännittävälle metsäpolulle tai uusiin maisemiin omassa kotikaupungissa.
Eri ikäisille lapsille löytyy monenlaisia kuljetusratkaisuja perinteisestä lastenistuimesta pitkäperäpyöriin ja laatikkopyöriin. Vaihtoehtoihin voi tutustua alan erikoisliikkeissä.
Perhepyöräilystä keskusteltiin MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa toukokuussa 2024 Keski-Uudenmaan Polkijoiden Tommi Vainikaisen opastuksella. Katso ohjelma tästä!
Pienenkin vauvan kanssa voi pyöräillä, kunhan vauvan saa pitkäkseen. Vaihtoehtoina ovat peräkärry tai laatikkopyörä. Laatikko- eli kuormapyöriä on monenlaisia: kahdella- ja kolmella pyörällä; laatikko edessä tai takana. Erilaisia vaihtoehtoja löytyy onneksi jo Suomenkin markkinoilta.
Laatikkopyörän etuja ovat kyky kantaa paljon kuormaa. Etulaatikollisessa pyörässä lapsi on vanhemman edessä, jolloin näkö- ja puheyhteys lapseen on kokoajan olemassa. Kumpaankin vaihtoehtoon saa sadesuojan. Peräkärryn etuna on sen irroitettavuus silloin, kun kärryä ei tarvita. Tällöin käytössä on tavallinen aikuisten pyörä. Kuormapyörä sen sijaan on aina iso, oli siihen lastattu lapsia ja tavaraa tai ei.
Kun lapsi osaa itse istua tukevasti, eikä niskaa tarvitse enää varoa kuten vauvalla, voi lasta kuljettaa istuma-asennossa. Vaihtoehtoja on paljon:
Motoriikan hieman kehityttyä voi lapsi alkaa osallistua aktiivisesti matkan taittamiseen. Ja lapsethan rakastavat potkupyöriä! Niillä pääsee huomattavasti nopeammin kuin pikku jaloilla kävellen. Potkutellessa lapsen tasapaino kehittyy niin, ettei hän välttämättä kaipaa apupyöriä myöhemmin.
Leikki-ikäisestä alkaen lasten kanssa voi myös leikkiä pyöräilyleikkejä ja tehdä ikätasoon sopivan mittaisia pyöräretkiä. Jos tarjolla on mahdollisuuksia kokeilla erilaisia tapoja pyöräillä, kannattaa niihin tarttua. Esimerkiksi pump track -radoilla ja skeittiparkeissa voi mennä jo potkupyörällä.
Hieman isommille lapsille löytyy vaihtoehtona vielä aikuisen pyörän perään kiinnitettävä peräpyörä. Peräpyörällä voidaan edetä aikuisen tahtiin ja lapsi voi pitää huilitaukoa kun siltä tuntuu. Lapsi ei myöskään hairahdu omille teilleen, koska on kiinnitettynä vanhemman pyörään.
Isompiakin lapsia voi kuljettaa kuormapyörällä ja peräkärryllä näitten painorajoitusten sallimissa rajoissa. Isompien lasten kanssa kannattaa pyöräillä yhdessä myös niin, että lapsi ajaa omalla pyörällään. Samalla on hyvä tilausuus jutella liikenteessä liikkumisesta, liikennemerkeistä ja tutustua vaikka tulevaan koulumatkaan.
Lihasvoimin tehty koulumatka voi muodostaa jopa puolet lapsen päivittäisestä ripeästä liikunnasta.
Alakouluissa alle viiden kilometrin mittaisista koulumatkoista suuri osa kuljetaan kävellen ja pyörällä (3. luokalla 81 % ja 5. luokalla 85 %). Yläkouluissa alle viiden kilometrin mittaisista koulumatkoista kuljetaan hyvin aktiivisesti 7. luokalla (78 %), mutta määrä laskee selvästi 9. luokalla (59 %).
Valtakunnallisen 5.- ja 8.-luokkalaisten oppilaiden fyysistä kuntoa mittaavan Move! -selvityksen mukaan noin 40 prosentilla oppilaista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka voi vaikeuttaa arjessa jaksamista.
Koulumatkan kulkeminen aktiivisesti on monin tavoin hyvä vaihtoehto: lapsi saa päivittäistä liikuntaa ja raitista ilmaa, oppii liikkumaan itsenäisesti ja tutustuu lähiympäristöönsä. Aktiivisen koulumatkan on todettu myös edistävän keskittymis- ja oppimiskykyä.
Tuiki tavallinen koulumatka on avainasemassa lapsen liikunta-aktiivisuuden rakentumisessa. Kaikille 7−17-vuotiaille suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä, ja lihasvoimin tehty koulumatka voi muodostaa jopa puolet lapsen päivittäisestä ripeästä liikunnasta.
Lihasvoimin kuljetun koulumatkan on havaittu olevan yhteydessä paitsi paremmaksi koettuun koulumenestykseen, myös muuhun fyysiseen aktiivisuuteen: liikuntasuositusten mukaan seitsemänä päivänä viikossa liikkuvista koululaisista yli neljä viideososaa kulkee kouluun aktiivisesti. Liikunnallisten rutiinien ylläpitäminen lapsuudesta nuoruuteen on erityisen tärkeää, sillä 15-vuotiaasta alkaen liikunnan määrä tyypillisesti vähenee.
Koulumatkaliikunta ennustaa liikunnallisesti aktiivisempaa aikuisuutta, mutta toisaalta vähäinen liikunta lapsuudessa nostaa liikkumattomuuden riskiä myöhemmin elämässä, ja liikunnan puute tuottaa jo nyt yhteiskunnalle yli 3 miljardin eurot kustannukset vuosittain.
Koulumatkan kulkeminen aktiivisesti on monin tavoin hyvä vaihtoehto: lapsi saa päivittäistä liikuntaa ja raitista ilmaa, oppii liikkumaan itsenäisesti ja tutustuu lähiympäristöönsä. Aktiivisen koulumatkan on todettu myös edistävän keskittymis- ja oppimiskykyä. Saattoliikenne on suurin koulujen edustojen liikenneriski. Mitä harvempi vanhempi tuo lapsensa autolla koulun portille, sitä turvallisemmaksi koulun ympäristö muuttuu.
Saattoliikenne on suurin koulujen edustojen liikenneriski. Mitä harvempi vanhempi tuo lapsensa autolla koulun portille, sitä turvallisemmaksi koulun ympäristö muuttuu.
Koululla ei ole oikeutta määrätä millä välineellä lapsi kulkee tai hänet kuljetetaan kouluun. Tämä päätös kuuluu lasten huoltajille, eivätkä koulujen pyöräilykiellot ole sitovia. Lapsi saa pyöräillä kouluun, jos vanhemmat katsovat sen hyväksi vaihtoehdoksi.
Kun sen kerran oppii, sen aina taitaa. Vaikka lapset ovat luontaisesti hyviä oppimaan, voi aikuinen olla monella tavalla apuna pyöräilytaidon opettamisessa. Lue vinkkimme ja tutustu opasvideoihimme lasten pyöräilyopetuksen tueksi.
Lapset oppivat parhaiten silloin, kun heillä on hauskaa. Siksi leikit ovat hyvä tapa opetella pyöräilyä. Pyöräilyleikeissä yhdistyvät leikkimisen riemu ja pyöräilytaitojen harjoittelu. Leikkien lapset oppivat pyöränkäsittelytaitoja ja pyöräilyvarmuus lisääntyy.