Monessa kodissa eletään jännittäviä aikoja, kun lapsi lähtee ekalle luokalle. Varsinkin jos kyseessä on perheen ensimmäinen koululainen, on edessä paljon uutta. Uusi koulu, uudet ihmiset, lukujärjestys, kynät ja kumit, käytössäännöt. Myös koulumatka on tärkeä osa peruskoulutaivalta – kouluun on mentävä ja sieltä palattava joka päivä. Mitä reittiä mennään, kenen kanssa ja millä välineellä? Lapset yleensä tykkäävät pyöräillä ja ovat saattaneet pyöräillä huoltajansa kanssa säännöllisesti päiväkotiin tai eskariin. Pettymys voikin olla karvas, jos koulusta annetaan ohjeistus, jonka mukaan lapsi ei saa tulla pyörällä kouluun.

Koululla ei kuitenkaan ole oikeutta määrätä sitä, miten lapsi koulumatkansa kulkee. Päätös kuuluu yksin lapsen huoltajille. Tämä on opetushallituksen linjaus. Monessa koulussa yhä historiallisena jäänteenä roikkuva pyöräilykielto ei perustu mihinkään ylhäältä annettuun lakiin tai asetukseen. Kouluissa olisikin hyvä miettiä rauhassa onko suositus yhä perusteltu vai vain tarpeeton jäänne.

Huoltajat tuntevat lapsensa ja tietävät hänen taitonsa. Koulumatka kannattaa kulkea yhdessä lapsen kanssa samalla sen turvallisuutta arvioiden. Yksin ei lasta kannata lähettää koulutaipaleelle ei jalan eikä pyörällä, ellei reitti ole entuudestaan tuttu. Liikenteessä liikkumiseen harjaantuminen vaatii opettelua: minkään ikäinen lapsi ei ole yksin valmis liikenteeseen, jos häntä ei ohjata ja neuvota miten siellä toimitaan.

Ei tapeta lapsilta kouluun kulkemisen iloa kieltämällä pyöräilyä aiheetta. Lyhyillä jaloilla kävellen matka voi tuntua uuvuttavalta ja toisaalta turha autolla kuljettaminen on lapselle passivoiva karhunpalvelus. Yleispätevää ohjetta koulutaipaleelle on kuitenkin mahdotonta antaa. Jokainen lapsi, perhe ja koulumatka ovat oma palapelinsä, jonka huoltaja on pätevin ratkaisemaan.