Blogi

← Takaisin

Minne ruuhkat katosivat?

Tänään on ammattiliittojen suuri mielenilmaus Helsingissä. Etukäteen peloteltiin hurjilla ruuhkilla:

”Julkisen liikenteen pysähtyminen ennakoidaan aiheuttavan ruuhkia erityisesti pääkaupunkiseudulla. Liikennetukosten on arvioitu olevan jopa ennennäkemättömiä. Ruuhkia tulee olemaan erityisesti Helsingin sisääntuloväylillä, jos työmatkat tehdään autoilla.

Liikenneviraston liikennekeskuspäällikkö Mika Jaatinen neuvoo välttämään ruuhkat jättämällä auton kotiin, tekemällä etätöitä tai järjestämällä aikataulunsa uudelleen. Hän kehottaa myös seuraamaan tiedotteita ja tiedotusvälineitä.”

Itse arvioin eilen illalla, että ruuhkat jäävät syntymättä:

”Sen verran olen näitä liikennejuttuja tässä viime vuosina opiskellut, että voin rauhoitella huomenna liikenteestä stressaavia. Autoliikenteen ruuhkat eivät tule olemaan pahoja (pl. Helsingin keskusta). Pyöräteillä voi olla vähän enemmän väkeä, tosin jos sää on huono niin ei sielläkään.
Valtaosa ihmisten liikennetarpeesta tulee häviämään tai muuttaa muotoaan. Yllättäen ei olekaan tarve mennä jonnekin.”

Ennusteeni osui oikeaan ja ruuhkia ei tullutkaan:

”Autoja on edelleen liikkeellä normaalia vähemmän eikä liikenne seiso missään. Liikenne kaikilla Helsinkiin saapuvilla pääväylillä sujuu toistaiseksi jopa yllättävän hyvin.

Tieliikennekeskuksen liikennepäivystäjä Jarno Nyholmin mukaan aamuruuhka alkoi tänään noin tuntia normaalia aikaisemmin.

Normaalisti arkiaamuisin liikenne seisoo jo aamuseitsemän aikaan Lahdenväylällä Koivukylän liittymän kohdalla sekä Porvoonväylän ja Kehä ykkösen risteyksessä. Tänä perjantaiaamuna liikenne ei ollut jonoutunut vielä missään puoli kahdeksalta.”

Tampereella tilanne oli ihan sama:

”Tampereella liikennemäärissä ei ole ollut lisäystä, tieliikennekeskuksesta kerrotaan.”

Mutta mistä liikenteen häviäminen (eng. Dissappering traffic) johtui tänään? Syitä on muutamia:

1. Ihmiset eivät liiku jos epäilevät sen olevan hankalaa. Moni on tänään järjestellyt elämänsä niin, ettei tarvitse liikkua – ainakaan pitkiä matkoja. Jos jyväskyläläisellä asiantuntijalla on sovittu aamupalaveri Pasilaan, hän on kenties mennyt sinne jo eilen. Tai sitten palaveri on päätetty pitää videoneuvotteluna.

2. Moni ei mene tänään töihin mielenilmauksen vuoksi – tai joutuu tekemään epänormaalin pituisen tai epätavalliseen aikaan sijoittuvan työpäivän.

3. Autoliikenteen ominaisuus on, että se täyttää sille varatun tilan aina. Toisaalta taas asia menee myös päinvastoin: jos autoliikenteeltä otetaan tilaa pois tai jos ihmiset kuvittelevat että tilaa ei ole niin paljon, niin löydetään toinen tapa liikkua.

Kaupunkien keskustojen autoilua on vähennettävä pysyvästi

On tutkittu, että kun autoilua rajoitetaan, niin noin 25 % siitä häviää kokonaan. Yllättäen tarvetta liikenteelle ei olekaan. Osa turhasta liikenteestä on ollut esim. läpiajoliikennettä tai vaikkapa pysäköintipaikan etsimisliikennettä. Osa siirtyy taas muihin liikennemuotoihin tai loppuu kokonaan: Kauempana sijaitsevan kaupan sijaan käydään lähikaupassa.

Yksi tunnettu esimerkki on Los Angelesin ”Carmageddon”, jossa kaiken piti syntyä helvetti maan päälle kun yksi kaupunkia halkovista moottoriteistä suljetaan. Ei syntynytkaan, vaan kaduilla oli paljon rauhallisempaan kuin normaalisti.

Liikenteen häviäminen on siis hyvin tunnettu ilmiö maailmalla. Jostain syystä Suomessa siihen ei vaan tunnuta uskovan. Edelleen monessa kaupungissa halutaan lisätä autoliikennettä keskustoissa, koska liikenne-ennusteet näin ”pakottavat”.

Autoliikenne-ennusteet ovat itseään toteuttavia: jos ennustetaan liikenteen kasvua, niin yleinen reaktio on rakentaa lisää kapasiteettia autoilulle. Tämä tarkoittaa lisää kaistoja ja pysäköintipaikkoja. Tämä taas johtaa siihen, että ihmiset valitsevat jatkossakin auton, koska sillä liikkuminen koetaan sujuvaksi.

Asiaan voisi suhtautua toisinkin. Jos halutaan rakentaa turvallisempaa, taloudellisesta tehokkaampaa, terveellisempää, miellyttävempää ja ympäristöystävällisempää kaupunkiympäristöä kannattaa autoilua rajoittaa ja antaa tämä tila muille liikennemuodoille. Pyöräily, kävely ja joukkoliikenne ovat tilankäytöltään aivan ylivoimaisia yksityisautoiluun nähden ja sen vuoksi ihmisten liikkuminen rajoitetun autoilun alueilla helpottuu. Yhä harvempi valitsee auton ja ruuhkat teillä vähenevät.

Kaupunkien kannattaisi siis satsata laadukkaaseen pyörätieverkkoon.

Matti Koistinen

Pyöräliiton toiminnanjohtaja, joka polkee lähinnä taitto- ja tavarapyörillä. Liikkuu yli 40000 km vuodessa kaikenlaisilla liikennevälineillä, mutta hävettävän vähän pyörällä.

1 comment

  1. Mikko Nummelin

    Huomasin tämän vanhan jutun vasta nyt, mutta se tuli ajankohtaiseksi uuden mielenosoituspäivän alla. Sikäli kun vain yhdestä päivästä on kysymys, ihmisten on helpohko järjestellä silloin työasiansa uudelleen, mutta jatkuvasti vaikeutunut töihin pääsy päivästä toiseen olisi aivan eri asia, koska se hermostuttaisi ennen pitkää työnantajatkin, jos se näkyy lisääntyneinä poissaoloina. Ihmettelen myös väitettä siitä, että autoilu aina täyttäisi sille varatun tilan. Ajan päivittäistä työmatkaani etelä-Espoosta Länsiväylää pitkin Kirkkonummelle ja matkaosuus Kivenlahden sillalta länteen päin on verraten uutta kymmenen vuotta sitten rakennettua moottoritietä. Kyseinen tieinvestointi on ollut tuiki-tarpeellinen jo turvallisuussyistäkin, koska muistan vielä, miten pelottavan vaarallinen vanha 51-tie aikanaan oli, erityisesti rekkarallin takia. Se tukkeutui työmatkaliikenteen aikana totaalisesti ja siellä kolaroitiin paljon, mutta nykyinen moottoritie vetää hyvin ja on suurimman osan ajasta jopa aika väljä. Ei siellä työmatka-aikoina mitään hupiajeluita selvästikään edelleenkään tehdä vaan tarpeen mukaan mennään.

    Siitä olen yhtä mieltä, että pääkaupunkiseudun sisemmillä vyöhykkeellä olisi suotavaa joukkoliikenteen toimia niin hyvin, että se vähentäisi autoilun tarpeita. Länsimetron järjestelyissä ja muutamissa muissa seikoissa on tosin tehty joukkoliikenteen osalta harmillista takapakkia. Jos työmatkaliikenteen väheneminen tulevaisuudessa toteutuu, se ei valitettavasti olisi merkki yhteiskunnan kehittymisestä vaan oire töiden vähenemisestä ja rakenteellisen työttömyyden kasvusta. Markkinataloudellisessa talouskasvuriippuvaisessa yhteiskunnassa, joka korostaa omillaan pärjäämistä, tämä tarkoittaa samalla, että yhteiskunnassa on entistä suurempia prekariaatteja eli syrjäytyneitä ja pienituloisia ryhmiä, joiden elämistä (esimerkiksi perustulon avulla) vielä ylempiin keskituloisiin ryhmiin jääneet eivät halua rahoittaa. Tällaista lopputulosta on vaarallista tavoitella.

Comments are closed.

Tule mukaan!

Liittymällä Pyöräliittoon olet mukana edistämässä pyöräilyn erottamista jalankulusta, hyvää reittien talvikunnossapitoa, turvallisia kouluteitä, pyöräilykasvatuksen viemistä osaksi koulupäivää ja pyöräliikenteen huomioimista lainsäädännössä.

Pyöräliitto tavoittelee 25 % nousua pyöräilyn kulkutapaosuudessa vuosien 2015-2020 välillä. Tämän saavuttamiseksi tarvitsemme tukeasi.

Liity joukkoon iloiseen!

Back to top