Rajoitusten asettamisen sijaan koulujen tulee kannustaa pyöräilyyn, opettaa pyöräilytaitoja ja liikennesääntöjä sekä vahvistaa ja tukea aktiivisen arkiliikkumisen kulttuuria, Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto painottavat.

Monissa eka- ja tokaluokkalaisten perheissä on viime viikkoina keskusteltu koulumatkoista, ja siitä, voiko kouluun kulkea pyörällä, jos koulu on sen kieltänyt.

Vaikka käytäntö on vakiintunut ja valtakunnallinen, juridisesti pienten koululaisten pyöräilyä ei voi kielloilla rajoittaa, vaan kyseessä on suositus: koulumatkan kulkutavasta päättää aina koululaisen huoltaja.

“Kielto tai suositus, yhtä kaikki. Käytännöllä rajoitetaan pienempien koululaisten koulumatkapyöräilyä, mikä ei ole koulun tehtävä eikä edes koululaisten edun mukaista, päinvastoin”, Pyöräliiton toiminnanjohtaja Vellu Taskila huomauttaa.

Kun koulumatkapyöräilyä rajoitetaan, huolta kannetaan yleensä lasten pyöräily- ja liikennetaidoista tai haastavasta liikenneympäristöstä. Vaikka molemmat huolenaiheet voivat olla aiheellisia, rajoitusten sijaan koulujen tulee etsiä ratkaisuja ja vahvistaa kulttuuria, joka kasvattaa aktiiviseen, itsenäiseen arjessa liikkumiseen.

“Pyöräilykielteinen, pyöräilyä rajoittava kulttuuri kouluissa on täysin järjenvastainen, etenkin kun tiedetään, että terveellisen ja turvallisen arkiliikkumisen tavat omaksutaan juuri tässä iässä. Lapsilla on oikeus pyöräillä ja meidän vanhempien, koulujen ja kaupunkien velvollisuus on tehdä siitä turvallista”, Taskila korostaa.

”Enimmillään 30 km/h nopeusrajoitukset sekä autoliikenteen nopeuksia tosiasiallisesti rauhoittavat kavennukset, hidasteet ja korotetut suojatiet tulisi saada kaikkien koulujen lähikauduille”, toteaa Pyöräilykuntien verkoston kehittämispäällikkö ja Fiksusti kouluun -ohjelman asiantuntija Sanna Ojajärvi.

Kannustaminen ja taitojen kartuttaminen on jokaisen koulun tehtävä

Edellytys itsenäisesti pyörällä liikkumiseen on Taskilan mukaan lapsen kyky hallita omaa kulkupeliä ja keskittyä: mitä rennommin ja luontevimmin lapsi käyttää pyörää, sitä enemmän kapasiteettia hänellä on käytössään liikenteen havainnointiin ja vuorovaikutukseen muiden tielläliikkujien kanssa. Pyöräilytaitojen harjoittelun ja liikennesääntöihin tutustumisen tulisikin olla jo pienten koululaisten opetusohjelmassa. Huoltajan vastuulla on puolestaan arvioida oman lapsen valmius pyörällä liikkumiseen ja suunnitella turvallisin reitti kodin ja koulun välille.

Koululaisen omat liikennetaidot ja -varmuus karttuvat vähitellen kokemuksen myötä ja aikuisten esimerkkiä seuraamalla. Siksi sekä koulussa että kotona tulee olla positiivinen, pyöräilyyn kannustava ilmapiiri.

Pyöräily-ympäristön turvallisuus paranee saattoliikennettä vähentämällä

Suurin vaaranpaikka koulumatkoja pyöräileville lapsille ja nuorille on ehkä hieman yllättäen koulun oma piha. Saattoliikenne ja koulun läheisyydessä olevat autot muodostavat tilastojen mukaan koulumatkapyöräilijöille suurimman – ja usein täysin tarpeettoman – turvallisuusriskin.

“Jos jotakin on syytä rajoittaa, se on moottoriajoneuvoliikenne koulun lähiympäristössä, ja tässä avainasemassa ovat koululaisten vanhemmat: turha autokyydittely kouluun on karhunpalvelus omalle lapselle ja riski toisille”, Pyöräliiton Taskila muistuttaa.

”Fiksusti kouluun -ohjelma on yhdessä kuntien ja koulujen kanssa hakenut ratkaisuja saattoliikenteen vähentämiseksi ja siirtämiseksi pois koulun pihan välittömästä läheisyydestä. Ratkaisu lisää myös koulun piha-alueen viihtyisyyttä ja parantaa ilmanlaatua”, Ojajärvi komppaa.

Faktoja koulumatkapyöräilystä

• Koulumatkapyöräily on kaikenikäisten koululaisen hyvinvointia ja jaksamista monipuolisesti tukeva, mukava arkirutiini, joka kantaa parhaimmillaan hedelmää pitkälle aikuisuuteen.
• Koulumatkapyöräily ei katso ikää: juridisia ikärajoituksia ei ole olemassa, vaan vanhemmat päättävät, kuinka kouluun kuljetaan. Huoltajan tehtävänä on arvioida, onko oma lapsi valmis kulkemaan kouluun pyörällä.
• Koulumatkoilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten liikuttajina, sillä tilastojen mukaan vain noin puolet alakoululaisista liikkuu suositusten mukaisen tunnin verran vuorokaudessa. Yläkoululaisista samaan yltää enää viidennes.
• Pyörä on turvallinen kulkuneuvo eikä koulumatkapyöräily tutkimusten mukaan altista eka- tai tokaluokkalaisiakaan vaaratilanteille kävelyä enemmän.
• Pyöräilytaitoja voi alkaa opettaa lapselle jo potkupyöräilyiästä eli 2-3 -vuotiaasta alkaen, minkä ansiosta moni onkin koulutiellä jo varsin kokenut ajaja. Vaikka pyöräily alkaisi vasta myöhemmällä iällä, harjoitus tekee mestarin nopeasti, sillä jokainen peruskoululainen tekee kouluvuoden aikana lähes 400 matkaa kodin ja koulun välillä!
• Lapsen koulumatkapyöräilyä voi tukea parhaiten pyöräilytaitoja harjoittelemalla ja liikenteessä yhdessä liikkumalla. Koska oppiminen tapahtuu oman kokemisen ja tekemisen kautta, pyöräilyyn kannustaminen ja liikenne- ja pyöräilytaitojen kartuttaminen tulee olla jokaisen koulun tehtävä.

Lisätietoja:
Vellu Taskila,
toiminnanjohtaja
Pyöräliitto
044 238 5384
vellu.taskila@pyoraliitto.fi

Sanna Ojajärvi,
kehittämispäällikkö, Fiksusti kouluun -ohjelman asiantuntija
Pyöräilykuntien verkosto
040 527 5632
sanna.ojajarvi@poljin.fi

Lue lisää:
Pyöräilijän liikennesäännöt
Fiksusti kouluun -ohjelma