Tänään Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitukseni työsuhdepyörien verovapaudesta. Koska Hesarin mielipideosastolla tekstimäärä on hyvin rajallinen, niin avaan ehdotukseni perusteita tässä tarkemmin ja vastaan muutamiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin.

Mikä on työsuhdepyörä?

Työsuhdepyörä on polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja, mutta pyörä on tarkoitettu yksittäisen työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön niin työ- kuin vapaa-ajalla. Asiointipyörä on taas yrityksen kaikkien työntekijöiden yhteiskäyttöön tarkoitettu pyörä.

Työsuhdepyörä maksu pidätetään palkasta, jos työnantaja ei tarjoa etua. Tyypillinen sopimuskausi on 24 kuukautta ja sopimukset sisältävät yleensä huollot ja varkausvakuutukset.

Miksi työsuhdepyörien pitäisi tehdä verovapaita?

Valtion tavoitteena on lisätä kävelyä ja pyöräilyä 30 % vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen tarkoittaisi merkittävää vähentymää liikenteen ilmastopäästöissä ja samalla parantaisi kansanterveyttä. Tästä seuraisi 670 miljoonan vuosittaiset säästöt terveyshyötyjen muodossa. Tuore ruotsalaistutkimus osoittaa, että kävelystä yhteiskunnalle tulee 0,37 euron hyödyt kilometriä kohden ja pyöräilystä 0,18 euron hyödyt kilometriä kohden.

Suomessa on jo verovapaita työmatkaetuja: työsuhdematkalippu ja yhteiskuljetus. Meillä on siis linjattu, että ympäristöystävällisiä työmatkatapoja suositaan, mutta jostain syystä pyöräily on jätetty verovapaiden työsuhde-etujen ulkopuolelle. Muita verovapaita etuja meillä ovat mm. kulttuuri- ja liikuntaedut.

Verottaja on myös linjannut, että kaupunkipyörät ovat veroton henkilökuntaetu, joka rinnastetaan henkilökuntaetuihin.

Onkin todella erikoista, että työsuhdepyörää verotetaan sen täydestä arvosta.

Eikä omankaan pyörän käyttöön kannusteta: pyörän käytöstä voi saada matkakuluvähennystä tuloverotuksessa 85 € vuodessa.

Mitkä olisivat verovapauden vaikutukset?

Työntekijät hankkisivat huomattavasti nykyistä useammin polkupyöränsä työsuhdepyöränä, sillä se olisi verotuksellisesti houkuttelevaa. Työsuhdepyöriin sisältyy yleensä varkausvakuutukset ja huoltopalvelut, jotka tekevät pyörän käytöstä huoletonta. Pyörän maksaminen muutaman kympin osissa suoraan palkasta on myös erinomainen vaihtoehto erityisesti pienempituloisille.

Työsuhdepyörät ovat usein muita pyöriä arvokkaampia. Todennäköisesti siis erityisesti laadukkaampien pyörien – sähköavusteisuudella tai ilman – myynti kasvaisi. Ja pyörien huollot toteutuisivat entistä paremmin.

Paremmalla ja paremmin huolletulla pyörällä on miellyttävämpi ja kevyempi polkea. Tämä on hyvin tärkeä vetovoimatekijä silloin kun mietitään valintoja eri kulkutapojen välillä. Laadukkaammalla pyörällä myös pidemmät matkat sujuvat kevyemmin.

Työ- ja opiskelumatkat ovat kansanterveyden näkökulmasta erittäin merkittävä asia. Ne toistuvat yleensä viisi kertaa viikossa ja kahdesti päivässä. Jos nämä kymmenen suoritusta muutetaan passiivisesta istumisesta aktiiviseen polkemiseen, on vaikutukset yksilön terveydelle merkittävät. Tiedän tämän omasta kokemuksestani: kun siirryin tekemään 5 kilometrin työmatkani julkisen liikenteen sijaan pyörällä, lähti painoa 10 kiloa vuodessa.

Miten verottomuus vaikuttaisi valtion talouteen?

Muutoksen suorista vaikutuksista valtion budjettiin ei ole tehty selvitystä. Verottajalta jäisi saamatta jonkin verran tuloveroja. Toisaalta taas työsuhdepyörien myynti kasvattaisi niiden arvonlisäverojen kertymää. Pyörätoimiala on hyvin työvoimavaltaista, joten työsuhdepyörien suosio voisi lisätä alan työpaikkoja – ja verokertymää.

Hyvin todennäköistä on kuitenkin, että pyöräilyn lisääntymisestä seuraavat kerrannaisvaikutukset korvaisivat menetetyt veroeurot.